Kantolan Keksiviikko

Kaffesta: Kuten ruuankin kanssa, italialaiset on aika tarkkoja kaffesta. Jo aiemmin mun esittämä kardinaalimoka on tilata capuccinoa esim. päivällisen jälkkäriks. Capucciino kuuluu juoda ennen lounasta. Lounas on tosin häilyväinen käsite, sillä joku italialainen voi katsoa kieroon jos juot capuccinoa vielä 11 jälkeen.

Normaalisti juodaan cafe normale:a, eli suomalaisittain espressoo. Tiukkaa mustaa tavaraa, joka jopa toimiston automaateista nautittuna maistuu ihan ok:lta (ja maksaa 25senttiä). Firman lounasruokalan vieressä olevassa kahvilassa 55 senttiä, mutta silloin se onkin kuulemma parasta laatua, eli Illyä (Lällällää Pouhulan poika). Sitten meille pohjoisen pojille on olemassa tietysti paljolla vedellä jatkettu kahvi, eli täällä tunnetaan nimellä cafe americano. Siihen väliin jää cafe lungo, joka on melkein kuin espresso, mutta ihan pikkasen vetisempi. Mun tulkinnan mukaan se ero on n. 0,35 millilitraa...

Sitten täällä on cafe macchiato, joka on jotain cafe lungon ja capucciinon välistä. Eli siinä on mukana tilkka mölöä. Tänään tyyppasin sellaisen. En tykänny.

Kikkailiua esim. automaatissa on, kun ottaa capuccinon sukkelilla. Eli vähän siihen taitaa tulla jotain kaakao tms systeemiä mukaan.


On siinä kaffevalintaa kerrakseen.

Kahvilassa espressomasiinan peseminen on kuulemma paha juttu. Jos meet sen pesemään, niin joudutaan monta kuppia laskemaan siitä läpi ja heittämään pois, koska tällöin putkistoihin ei ole kertynyt tarpeeksi tuota kahvinrasvaa tai ties mitä. Eli jos kotona on 4 vuotta pesemättömänä ollut pahvikannu, niin se on oikein! Osa mausta kuulemma tulee juuri tuosta putkistoon jäävästä möhnästä. No, ei kait sitä voi vastaan väittää sillä kaffi on täällä aika maukasta.

Suomalainen pärjää Italialaisessa toimistossa hyvin seuraavanlaisilla kikoilla: Aamulla parit capucciinot naamaan, lounaan jälkeen ottaa sitten yhden lattemukin (kuumaa maitoa) ja parit espressot. Sitten blandataan se latte noiden espressojen joukkoon, eli periaatteessa juodaan capucciinoa (mutku ei siinä oo sitä vaahtoa, niin se ei oo capuccinoa, eikä täten "väärin"). Tai sitten jättää sen latten poijes... Tohon tervaan tottuu aika äkkiä. Ja kaffe on stydiä kamaa. Jos 3-4 espressoo vetäsee iltapäivällä niin kofeiiniarvot on ihan kohdillaan.

Suomi on muka kaffetilastoissa maailman ykkönen. Milläköhän se mahdetaan mitata? Jos mitattaisiin kofeiinin kulutusta, voitaisiin jäädä kauas taakse? 1 espresso on sen verta tiukkaa tavaraa, että eiköhän siitä saa yhden normaalin suomikupin verran blandattua juomaa. Mutta jos mitataan litramääräisesti tuota, niin ollaan sillä puolella varmaan sitten kirkkaita ykkösiä. Muut maat, jotka litkii vesikahviä on varmaan U.S.A. ja Ruotsi. Eihän noista maista nyt mihinkään voi olla... Kahvinjuonnissa siis.

Sitten päivän tapahtumiin...

Duunipäivässä ei mitään kauheen ihmeellistä. Tosin aamun presiksessä kun oltiin alakerrassa sano action leader (yksikön vetäjä) että "tota seinää ei kandee puhkoa, sen takana on se reaktori..." Ei sit väkisin...

Päivän lopussa mentiin sitten käymään vuokraemätien luona, ja allekirjoitettiin epävirallinen vuokrasopimus alle. Epävirallinen sen takia, että vuokrasopimus pitää tehdä niin että se rekisteröidään 2 seuraavan päivän aikana kaupungintalolla. Ja tätä me ei vielä voida tehdä, kun nykyiset asukkaat ei tiedä milloin pääsevät lähteämään uuteen kotiosoitteeseensa.

Kämpän hohtoa lisäsi vielä sekin, että EU koulun bussi kuulemma menee todella läheltä tuota taloa, joten muksujakaan ei tartte kuskata aina jonnekin huitsiin venailemaan dösää. Erittäin hienoa! Eli vähän yli 2 viikkoo meni, että sain noi asiat järkkään. Ei paha... Tosin tuuri oli kyllä aikalailla mukana kun tajusin katsoa noita ilmoituksia, ja totesin että nykyiset asukkaat ovat suomalaisia myös, joten siitähän se sitten lähti. Tästä kuuluu iso käsi Dufvan perheelle. Parhaassa tapauksessa voidaan siirtää kaasu-, sähkö- ja muut sopimukset suoraan meidän nimiin, jossa ehkä säästää myös kuluja. Italiaa pitää vaan alkaa opettelemaan vielä hanakammin kun vuokraemännät ei oikeastaan englantia puhu. Onneks Italialainen duunikaveri on ollut aivan uskomattoman ystävällinen ja suostunut tulemaan tulkkauskeikoille. Tarttee keksii sille kaverille jotain kivaa lahjaks, jahka virallinen soppari allekirjoitetaan.

Nyt taidan juhlistaa tätä hetkeä hakemalla baarista yhden oluen, ja jatkaa surffailua vielä hetken. Sen jälkeen voiskin suunnata takas omaan jääkaappiin (kämpäsä "lämpöä" n. 17 astetta) tekemään ekat kunnon piffit täällä olon aikana.