Tiistai on sitten väsypäivä... tanan putket.

Nyt sitten jo eletään tiistaita. Jännää tässä päivässä oli:

- Meinasin jäätyä aamulla kun kömmin parin peiton alta.
- Polvi meinas pettää alta eilisten treenien jälkeen. Mun on pakko hakee siihen joku polvituki, jotta voin pelata matseja ees jotenkuten. Ikä ei todellakaan tule yksin näemmä. Duunikaveri ties kertoa, että Lavenossa on joku sporttisoppi, josta noita vois saada. Muuten täytyy odottaa että mun tytöt tulee tänne ja tuo mulle Instrun polvituen tai kaks. Oli sporttisoppia tai ei, meen sinne varmaan viikonloppuna. Siellä on joku köysäratahissihässäkkä, jolla pääsee jonkun nyppylän päälle, josta on muikeet näköalat. Täytyy ottaa kuveja ja laittaa tänne teidän ihmeteltäväks.
- Päivä oli tuskainen kun olin taas heräilly yöllä viheltäviin putkiin ja ties mihin. Vessa veti ittensä taas siinä 5 aikaan.
- Juteltiin jännästä duunihommasta, ja jouduin ihan oikeasti hakemaan tietoa verkosta, niinkun ihan tota noista tieteellisistä artikkeleista, niinku. Tulevina viikkoina ehkä jopa oikeasti tekemään tutkimusta. Hui...
- EU byrokratia jaksaa yllättää. Tänään klo 16.50 tuli meili jossa muistutettiin että tiettyjä juttuja pitää tehdä viimeistään kuukauden sisällä palvelukseen saapumisesta. No... Oli meillä uusilla kavereilla siinä 10 min oikeastaan aikaa sitten. Hmph...
- Fazerin sininen, jota ostin kentältä mukaan oli menestys duunissa. Jengi tykkäs oikein kovasti suomalaisesta sukkelista. Piti oikein vielä erikseen sanoa, että siinä ei käytetä kiinalaisia maitovalmisteita (toivottavasti ei käytetäkään...). Yhden ruisleipäpaketinkin diilasin jo eteenpäin. Pitäsköhän alkaa tekee pisnestä Oululaisen jälkiuunileivällä...

Nyt kun roudasin kotoota tänne paistinpannun ja 8 tiskiharjaa (joo-o kahdeksan! Tai no... yks vaihtovarsi ja 8 päätä), niin kelpaa paistella piffejä. Vitello, eli vasikanliha täällä on aika halpaa, ja myös hyvää. Siihen lisukkeeks jotain vihannesta, niin hyvä ilta-ateria on valmis. Ruoka vaan tuppaa jäähtymään äkkiä tuolla "kotona". Mistäköhän se johtuu...

Eiku a domani vaan...

Paluu uuteen "kotimaahan"

Back to work...

Tätä kuvaa kelpaa näyttää. Nurtsi on kotona lähteny kasvaa oikeen kivasti. Alkaa näyttää ihan oikeelta talolta / asumukselta.


On taas yks duunipäivä takana, ja yhdet salibändiharjoitukset. En o vielä syöny mitään illalla, ja kello on jo 23.00. Nälkä on kohtuullinen...

Eilen kun ajelin Malpensan kentältä takaisinpäin n. 5km ennen Ispraa jossain kylässä oli festarit tms. Jotain pyhimystä tms siellä juhlistettiin, joten tie oli kylän läpi poikki. Kiertotie alkoi vakuuttavasti: Jotain tosi pientä kuratietä (hiekka) välillä peltojen keskellä ja välillä niitten sisällä (tiepinta 1-2m alempana). Edessä ajo joku Hyundain katumaasturi, ja näin että katosta roikku joku LCD näyttö, josta tuli jotain ohjelmaa. Takapenkkiläisillä oli kivaa, ellei se kuski sitten katsellu sitä. Iso maasturi meni aika haipakkaa just sen maasturin levystä tietä. Onneks sitä ei kestäny kauan, hiekkatietä siis. Seuraavaks päästiin asvaltille, joka oli vaan vähän leveempi kun 1 auto, ja se oli 2 suuntainen!!! Eli paras strategia oli ajaa maasturin perässä, ja jos se alkoi jarrailla, ties että joku on tulossa vastaan. Hyvin toimi. Ohitukset oli tosin aika hitaita. Sitten päästiin vähän leveämmälle tielle, jossa ehkä 2 autoa pystyy toisensa ohittamaan kohtuullisesti. Mutta se tie meni vihreen tunnelin läpi, eli metsaa kummallakin puolella tietä, ja oksat ja lehvästöt peitti täysin taivaan. Jännä kokemus. Ja tietysti ajettiin aika kohtuullisella nopeudella. Ton kokemuksen jälkeen täytyy sanoa, että GPS oli joka sentin arvoinen. Ei ollu paljon opasteita noilla kärrypoluilla miten päästä takaisin Ispraan, tai Cadrezzate:n joka on seuraava kylä Isprasta.

Tänään maanantaina sitten tajusin / keksin / ymmärsin miten tätä kylmyyttä parhaiten sietää. Väinöt tai Ainot kehiin! Kun hikisukat ei kosketa tohon -20 astetta olevaan lattiaan, tää oleminen on jo ihan siedettävän rajoissa.

Huomannette hienon logon tossuissa...

Mutta ei mitään toivoa siitä että vois patsastella niinkuin kotona Suomessa, eli teeppari+kalsarit+toinen käsi kalsongeissa+toinen käsi kaljapullossa. Nyt se käsi pitää tunkea verskojen tai varkkujen alle. Ja koska mulla ei ole täällä telkkua, on kaukosäädinkaipuu korvattava jollain toisella esineellä ja empiiriset testit on osoittaneet, että olutpullo tai tölkki on hyvä varuste. Ja nyt oon löytäny vihdoin oluen, joka on juotavaa ja maksaa vaan 2.50 / sixpäkki. HipHei.

Pankkiasiointiakin on nyt harrastettu. Menin tekemään kansainvälistä siirtoa, ja kirjotettuani sen lomakkeen ojensin sen pankkineidille. Se tarkisti sen, ja sano että kaikki on ok ja katto mua sen näköisesti että "nyt voit juippi kalppia muualle". WTF??? Missään vaiheessa ei kysytty henkkaria tai mitään todistetta henkilöllisyydestä. Riitti oikeastaan että ties paikallisen tilinumeron. Uhhuh... Ja jos yhtään oikein ymmärsin edellisten asiakkaiden asiointia, niin nekin nosti rahaa vaan sanomalla tilinumeron, kaikkien muiden kuullen. Major WTF!!! Taidan hommata tänne munalukolla varustetun patjan, jonka alle voin jemmata kaikki fyffet... Parasta tässä on se, että Internetissä et voi kuulemma kansainvälistä tilisiirtoa tehdä, koska se on turvatonta (nettipankissa käytössä käyttäjätunnus, kertakäyttösalasana ja salasana). Suht LOL hommaa.

Suomesta ostettu uus Exelin maila oli kyllä tosi hyvä tänpäivän reeneissä. Tuntu että pallo pysy paljon paremmin siinä lavan lähettyvillä kuin vanhemmilla mailoilla, eli ei pomppinu samoin tein minne sattuu. Lähettyvillä tarkoittaa vielä n. 2m sädettä pelaajasta meikäläisellä. Ehkä jonkun kuukauden jälkeen saan kutistettua sen alta metriin. Nyt on myös palloja, joten voin reenata sitä ilmaveivii puolenyön aikaan. Naapurit tykkää...

Nyt ruokaa... "Lihakset" huutaa rakennusainetta.

Uusia yhteystietoja

Eipä se enää jostain syystä toimikaan tuo Soneran SIM. Lisäksi: Jouduin vaihtamaan Wind operaattorin SIMin Vodafonen korttiin, koska Wind ei tarjonnut oikeastaan mitään data yhteyksiä tolle iPhonelle. Nyt siis on myös uusi numero. Windin numero tulee sitten Taitsulle käyttöön, jahka se Italiaan ehtii. Päivittäkää siis numerotiedot: Mun uusi numero on +39 345 6001667. Ja uusi osoite tulee olemaan lokakuun puolestavälistä (noin) Via Isola Virginia jotain.

Keskiviikko 24.9. (Varoitus - kakkaa sisältävää tekstiä)

Koko viime viikko ollut aika pirun kylmä täällä, ja ongelmia aiheuttaa erityisesti sääntö / laki, jonka mukaan lämmitystä ei saa aloittaa kun vasta 15.10. No, viikonloppua kohti alkaa taas lämmetä, sunnuntaina pitäs olla jo 22-23 astetta täällä. Mut... Mäpä oonkin Suomessa!!! Jiihaa. Huomenna kohti kotia!

Lentokentän parkkeeraus maksaa aika paljon, mutta yksityiset firmat, jotka tarjoo kanssa parkkeerausta sai vähän kyseenalaista valoa eilisessä TV-ohjelmassa, jossa näytettiin kuinka noiden firmojen duunarit vie asiakkaiden autoja "ajelulle" aina iltaisin. Varsinkin jos on vähän makeempi tai pimpatumpi bilikka. Sitten ne voi veloittaa myös erikseen katteellisesta (katto) tai ulkoparkkeerauksesta. Oli vähän ongelmia asiakkailla, jotka oli maksanu katteellisesta, mutta tultuaan lomalta auto oli aivan totaalisen kakkana kun raju raekuuro oli tuhonnu koko pellityksen. Parkkifirman omistaja oli vaan levitelly käsiään "Sitä oltiin varmaan just siirtämässä". Niinpä...

Faktaa peräpäästä. Jos menet Italiassa ravintolaan, käy kotona ensin kakilla. Ei paljoa huvita käyttää ravinteleiden veskei. Kuten


Mites tohon istut?

Tai sitten nämä n. 1000 vuotta vanhan konseptin mukaset vessat. Ne siis joissa ei paljoa tukea kakkahätäiselle ole. Näistä mä tykkään, varsinkin kun kakkakammonen oon...


Jep jep...

Sitten on nää kotivessat. Jotkut muistuttaa skandinaavisia "posket märiksi" malleja. Eli jos syvyyspommi tulee, posket kastuu. Yleisempiä on kuitenkin sellaset pöntöt, joissa kakki putoo ensin sellaselle luiskalle, josta se sitten plumpsahtaa / valuu veteen. Se on ihan ok. Mutta jos sattuu olee liisterikakkia, niin vaikka kuinka vetää vessaa, se ei lähe siitä luiskasta mihinkään. Eli tässä maassa vessaharjaa tulee käytettyä huomattavasti paljon enemmän kuin kotomaassa.

Ja jos joku haluaa kattella telkkarista tän alueen maisemia, niin täällä on just jotkut tosi isot kansainväliset pyöräkilpailut käynnissä. Näkyy varmaan Eurosportilta, ehkä Urheilukanavalta, ehkä jopa lyhyit pätkii Suomen TV:n urheiluohjelmista. Erityisesti viikonloppuna ku on äijien kisat. Osa jengistä ei pääse ees duuniin kun tiet on kiinni kisojen takia loppuviikolla.

Kotimaassa kun olen to-su, niin se tavallinen 0400 -numero toimii. Tää blogi on nyt toistaiseksi lepo, kunnes pääsen taas tänne ens viikolla.

Ci vediamo settimana prossima! (tänks Ykä)

Viime viikonloppu

Tässä jotain viime viikolta...

Tänään ei o oikeastaan tapahtunu mitään ihmeellistä. Jätin reenit illalla väliin selän takia, mutta huomenna olis tarkoitus kyllä mennä. Ja sunnuntaina. Käytiin illalla nauttimassa pari bissee järven rannalla parin Bogdanin (Jep, 2 romanialaista, kummatkin Bogdaneita) ja Alession kanssa. Sovitiin että yritetään lähteä käymään lauantaina jossain kuulopuheiden mukaan hyvässä ravintelissa tässä lähellä.

Nyt on jossain naapurissa bileet, ja kova on puheensorina. Jalat on ihan jäässä täällä kämpässä. Eilinen yö meni kohtuuhyvin, varsinkin kun laitto pari peittoa päällekäin. Talojen eristyksestä ja energiataloudesta täällä ei ole kuultu mitään. Kuulemma yks hollantilainen uusi kaveri oli viime talvena pitäny kämpässään tasaista 21 asteen lämpöä. Lasku tammikuulta oli sitten ollu pari tuhatta euroa. Uhhuh... Mitä täällä saiskaan aikaan kolmikerrosikkunoilla, tiivistyksellä ja ulkokuoren paremmalla eristyksellä, ylä- ja alapohjien eristyksellä...

Tilastoja tms. Vein tänään ekan kerran roskat veke. Kohta on ensimmäinen vessapaperirullakin kulunut. Eli vajaan 3 viikon oleskelun jälkeen jos toi on tuloksena, niin siitä voi päätellä että paljoa en ole ehtinyt kämpillä olla (tai ainakaan kakkia ja syödä). Viikonlopussa ei mitään ihmeellistä. Vähän tylsää oli.

Kantolan Keksiviikko

Kaffesta: Kuten ruuankin kanssa, italialaiset on aika tarkkoja kaffesta. Jo aiemmin mun esittämä kardinaalimoka on tilata capuccinoa esim. päivällisen jälkkäriks. Capucciino kuuluu juoda ennen lounasta. Lounas on tosin häilyväinen käsite, sillä joku italialainen voi katsoa kieroon jos juot capuccinoa vielä 11 jälkeen.

Normaalisti juodaan cafe normale:a, eli suomalaisittain espressoo. Tiukkaa mustaa tavaraa, joka jopa toimiston automaateista nautittuna maistuu ihan ok:lta (ja maksaa 25senttiä). Firman lounasruokalan vieressä olevassa kahvilassa 55 senttiä, mutta silloin se onkin kuulemma parasta laatua, eli Illyä (Lällällää Pouhulan poika). Sitten meille pohjoisen pojille on olemassa tietysti paljolla vedellä jatkettu kahvi, eli täällä tunnetaan nimellä cafe americano. Siihen väliin jää cafe lungo, joka on melkein kuin espresso, mutta ihan pikkasen vetisempi. Mun tulkinnan mukaan se ero on n. 0,35 millilitraa...

Sitten täällä on cafe macchiato, joka on jotain cafe lungon ja capucciinon välistä. Eli siinä on mukana tilkka mölöä. Tänään tyyppasin sellaisen. En tykänny.

Kikkailiua esim. automaatissa on, kun ottaa capuccinon sukkelilla. Eli vähän siihen taitaa tulla jotain kaakao tms systeemiä mukaan.


On siinä kaffevalintaa kerrakseen.

Kahvilassa espressomasiinan peseminen on kuulemma paha juttu. Jos meet sen pesemään, niin joudutaan monta kuppia laskemaan siitä läpi ja heittämään pois, koska tällöin putkistoihin ei ole kertynyt tarpeeksi tuota kahvinrasvaa tai ties mitä. Eli jos kotona on 4 vuotta pesemättömänä ollut pahvikannu, niin se on oikein! Osa mausta kuulemma tulee juuri tuosta putkistoon jäävästä möhnästä. No, ei kait sitä voi vastaan väittää sillä kaffi on täällä aika maukasta.

Suomalainen pärjää Italialaisessa toimistossa hyvin seuraavanlaisilla kikoilla: Aamulla parit capucciinot naamaan, lounaan jälkeen ottaa sitten yhden lattemukin (kuumaa maitoa) ja parit espressot. Sitten blandataan se latte noiden espressojen joukkoon, eli periaatteessa juodaan capucciinoa (mutku ei siinä oo sitä vaahtoa, niin se ei oo capuccinoa, eikä täten "väärin"). Tai sitten jättää sen latten poijes... Tohon tervaan tottuu aika äkkiä. Ja kaffe on stydiä kamaa. Jos 3-4 espressoo vetäsee iltapäivällä niin kofeiiniarvot on ihan kohdillaan.

Suomi on muka kaffetilastoissa maailman ykkönen. Milläköhän se mahdetaan mitata? Jos mitattaisiin kofeiinin kulutusta, voitaisiin jäädä kauas taakse? 1 espresso on sen verta tiukkaa tavaraa, että eiköhän siitä saa yhden normaalin suomikupin verran blandattua juomaa. Mutta jos mitataan litramääräisesti tuota, niin ollaan sillä puolella varmaan sitten kirkkaita ykkösiä. Muut maat, jotka litkii vesikahviä on varmaan U.S.A. ja Ruotsi. Eihän noista maista nyt mihinkään voi olla... Kahvinjuonnissa siis.

Sitten päivän tapahtumiin...

Duunipäivässä ei mitään kauheen ihmeellistä. Tosin aamun presiksessä kun oltiin alakerrassa sano action leader (yksikön vetäjä) että "tota seinää ei kandee puhkoa, sen takana on se reaktori..." Ei sit väkisin...

Päivän lopussa mentiin sitten käymään vuokraemätien luona, ja allekirjoitettiin epävirallinen vuokrasopimus alle. Epävirallinen sen takia, että vuokrasopimus pitää tehdä niin että se rekisteröidään 2 seuraavan päivän aikana kaupungintalolla. Ja tätä me ei vielä voida tehdä, kun nykyiset asukkaat ei tiedä milloin pääsevät lähteämään uuteen kotiosoitteeseensa.

Kämpän hohtoa lisäsi vielä sekin, että EU koulun bussi kuulemma menee todella läheltä tuota taloa, joten muksujakaan ei tartte kuskata aina jonnekin huitsiin venailemaan dösää. Erittäin hienoa! Eli vähän yli 2 viikkoo meni, että sain noi asiat järkkään. Ei paha... Tosin tuuri oli kyllä aikalailla mukana kun tajusin katsoa noita ilmoituksia, ja totesin että nykyiset asukkaat ovat suomalaisia myös, joten siitähän se sitten lähti. Tästä kuuluu iso käsi Dufvan perheelle. Parhaassa tapauksessa voidaan siirtää kaasu-, sähkö- ja muut sopimukset suoraan meidän nimiin, jossa ehkä säästää myös kuluja. Italiaa pitää vaan alkaa opettelemaan vielä hanakammin kun vuokraemännät ei oikeastaan englantia puhu. Onneks Italialainen duunikaveri on ollut aivan uskomattoman ystävällinen ja suostunut tulemaan tulkkauskeikoille. Tarttee keksii sille kaverille jotain kivaa lahjaks, jahka virallinen soppari allekirjoitetaan.

Nyt taidan juhlistaa tätä hetkeä hakemalla baarista yhden oluen, ja jatkaa surffailua vielä hetken. Sen jälkeen voiskin suunnata takas omaan jääkaappiin (kämpäsä "lämpöä" n. 17 astetta) tekemään ekat kunnon piffit täällä olon aikana.

TidaatidaaTiisii

Selkähän siinä eilisessä reenissä sitten meni. Vasemman lapaluun kohdalta joku pikkulihas vihoittelee. Unta ei paljon yöllä tullut.

Nyt on byrokratian vaatimat kuviot kunnossa, ja pyydetty lupa ylitöiden käyttämiselle. Lisäksi just äsken tuli varausvahvistus Finskiltä, joten ensviikon torstaina oon taas Suomessa. Jiiihaa!!!

Kokeilin ensimmäisen kerran myös Italialaista pankkia on-line. Jopa osasin navigoida omaan tiliotteeseen. Ei ollu kiva. Koska byrokratia on mitä on, niin nyt ei tullu mittää lisiä liksaan. No, onneks täällä eläminen yssisseen ei paljoa maksa, kun hoitaa pääosan syömisistä duunipaikalla, eikä täältä mihinkään oikein voi lähteä varsinkaan viikolla.

Tiistai siis tylsää. Täällä on säät kylmenny melkein 10 astetta, ja koska yleisissä tiloissa ja esim. mun vuokrakerrostalossa ei aloiteta lämmityskautta kun vasta lokakuun 15, niin välillä on ollu aika vilu. Viime yönä vetäsin toisen peiton päälle ja heräsin keskellä yötä hikilammikon keskeltä. Kuumia aaltoja?

Huomenna, jos ehin niin kirjoitan sen mitä oon tässä parin viikon aikana keränny tietoa kahvikulttuurista. On "vähän" erilainen kun suomessa. Huomenna tosin yritän päästä kirjottamaan vuokrasopimuksen.

Maanananantaitatita

Alkuviikon ensimmäinen päivä meni jo tutuissa merkeissä. Päivä duunissa, josta ei mitään raportoitavaa. Mutta voin kertoa että duunipaikka on entisessä ydinreaktorirakennuksessa. Siellä täällä ovissa näkyy niihin liimattuja ilmaisimia. Kyseessä kuulemma Euroopan ensimmäinen tutkimusreaktori, silloin joskus. On aika pieni... Lisäksi siellä tehdään jotain sähkötöitä, ja iltapäivällä kuulin jonkun sanovan oops, ja puolesta meidän huoneen tökkeleistä lähti virta. Joopa joo...

Katoin tänään oikein kellosta paljonks menee aikaa noihin reeneihin. Ne alkaa 19.30 (noin, eli Italian aikaa. Tarkka aika 19.40-19.50). Loppuu aika tarkkaan siinä 22.00 aikoihin. Huh...

Suunto sykemittarin mukaan viimeisellä kahdella viikolla poltin niissä reeneissä missä olin mukana n. 6 000 kcal. En osaa sanoa onks toi paljon vai vähän. Ei ihan vielä Phelpsin lukuja noi kuitenkaan oo... Tänään oli ensimmäinen kerta kun en joutunu vetää verenmaku suussa ja / tai joku paikka hajonnu. Nytkun kunto on todella kohdallaan, täytyy ruveta treenaa sitä ilmaveiviä (ku kerran ehdotettiin), joka mun versiona on kevyesti mukailtuna: pallo pomppii mun kohdalla ja mä yritän huitoa sitä johonkin suuntaan osumatta kuitenkaan siihen.

Tänän oli myös eka liksapäivä. Vähä jänskättää mitä kaikkee siellä nyt on jo tullu Ulkomailta saapuvat ku saa kaikennäköisiä lisiä tohon peruspalkkaan (joka ei itsessään ole kovin kummoinen). Toinen homma mikä pitää tehdä pian on hakea ns. Special ID. Se on diplomaattistatuksella oleva henkkari. Mä olen tiplomaatti :-o. Ainoa hyöty siitä tosin taitaa olla, että saa esim. Volvolta special price only for you, you dipldomat. Esim. kaikilla herkuilla laitettu XC70 olis n.32 000e + Italian ALV 6400e, mutta ei sellasta voi ostaa ku siitä joutus maksaa ittensä kipeeks ku tois Suomeen (menee uushankitahinta Suomessa aika reipaasti yli 53 000), Jos Volvoo hankkii täytyy vissiin tyytyy johonkin nuhapumppu C30:seen tai V50iin tms. Tässä talossa asuva kreikkalainen hemmo on myymässä Mazdan RX-8ia. 17 000 vissii lähtis. Ostais vaikka yllislahjaks Taitsulle. Se oliskin hyvä idea... Eikun tuumasta toimettomuuteen.

Chi vediamo a domani! tjsp...

Loppulopuillaan

Aamupäivän pelin jälkeen lähdinkin sitten suoraan kohti Sveitsiä. Siellä, noin 7km päästä rajasta sijaitsee Outlet keskus. Myymälii oli aivan käsittämättömän paljon. Oli Armaanii, Kukkii, Cälvinii, Possii, Adidaksii, Puumii, Niikkee, Pepe Jeansii ja ties mitä merkkejä mitä en tunnistanu. Sinne pääsy oli helppoa. Sitten menikin 40min löytää parkkipaikka. Ton kokoseen kauppakeskukseen nähden parkkipaikkoja oli lievästi sanottuna vähän. Luultavasti siis jokainen Suomesta meille tuleva vieras viedään tonne. Pitäs olla kuulemma se paras paikka. Aikaa sitten kandee varata koko päivä...

Hinnoista jotain: Armanin puku 795 sveitsin rahaa => n. 500 euroa. Suomessa vastaava puku n. 1500e. Adidaksen isoniso urheilukassi 39 sveitsin rahaa => 27 euroa (ostin). Mutta... Siellä oli samaa kamaa mm. Bossin ja Adidaksen myymälässä mitä esim. Stokkan hulluilla päivillä on ollut. Bossi oli täällä halvempaa, Adidas taas ei.

Aamulla laitoin sitten ensimmäisen kerran ruokaa kämpässä. Aamiainen koostui salami picantesta (vähän tulisempaa makkia), ohuista vihreistä jutuista, kananmunasta ja tilkasta tomaattikastiketta. Ei tarvinnu mausteita. Oli oikein hyvää. Ongelma nyt vaan on, että mun pitää tiskata. Sillä sienellä...


Breakfast of the champions - herkkusienien aamijainen

Eipä täs muuta. Nyt odotellaan että saadaan vähän skypeteltyä.

Viikonloppua kohti ja sillee

130909 - viikonlopun alkua

Päivästä ei oikeastaan mitään ihmeellistä raportoitavaa. Hommat alko vasta sen jälkeen. Piti olla peli, mutta se peruutettiin, joten menin duunikaveriden kanssa kauppaan. Ostin vähän aamiastarvikkeita, bissee ja viinii. Viini on täällä huomattavasti edullisempaa kuin kotona, bisse taas suurinpiirtein samoissa hinnoissa, ehkä vähän halvempaa.

Illalla käytiin sitten järven rannalla syömässä. Oli taideannnoksia. Pieniä mutta hemmetin hyviä (ja aika kalliita). Näkymät oli kivat lago Maggioren rannoille.


Bogdan nappas tän kuvan.

Yöllä oli sitten taas bileet foresteriassa (kerrostalot ihan tässä lähellä+rivitalot), jonne menin puolalaisen, romanialaisen ja italialaisen kanssa. Nyt on sit taas kankkunen. Mutta eipä tuossa mittään, täytyy saada tää party homma alta pois jos vajaan kk päästä muuttaa "landelle". Eli vuokrasopimus on oikeastaan allekirjoitusta vaille valmis. Aika monet täällä on ihmetelly tätä mun nopeutta tän homman kanssa, mutta kun on kuullu että vuokra on 700 egee kuussa ja talon koon, ei o enää pyöritelly silmiään.

Täällä on vissiin bileet joka päivä jossain. Viine viikolla sain kutsun ainakin kaksiin bileisiin keskellä viikkoa. En menny, koska jos niissä kulutetaan yhtään alkomahoolia, se ei sovi meikäläiselle. Perjantaisysteemit on ihan ok, varsinkin nyt kun on lauantaina kankkusessa ja ulkona on "kylmä" (20 astetta) ja sataa lähes jatkuvasti.

Kuva vielä duunipaikan katolta tähän loppuun.

Thöösdäi

Pääsin vasta lähemmäs 12 illalla kotiin. Aika väsy olo. On tullut painettua taas aamu 8:sta asti enemmän tai vähemmän kieli vyön alla.

Duunissa oli yhden puolalaisen tyypin läksiäiset. Todella mukavan tuntuinen kaveri, mitä nyt olen vajaan 2 viikon aikana oppinu tuntemaan. Läksiäiset ei ollu mitenkään ihmeelliset, mutta kaveri oli käyny hakemassa paikallisesta leipomosta vähän naposteltavaa. Suolaset ny oli ihan ok, mutta ku pääs maistamaan niitä makeita... Meinasin jäädä siihen tarjottimen viereen passiin. Aika namia.

Lounaalla oli kova ihmettely romanialaisen ja italialaisen kolleegan kanssa mitä piffiä me syötiin. Se ei ollu kanaa. Romanialainen kaveri väitti että se on possua. Italialainen taas sanoi että se on kalkkunaa, tai oikeastaan se sanoi että se on kanaa isompi lentävä otus. Sillä oli silloin vähän sana hukassa, mutta muisti se sen loppujen lopuksi. Romanialainen ei tätä nielly, joten diplomaattina tarjosin niille kompromissin. Syötiin siis lentävää possua.

Vuokrakämppä alkaa näyttää entistä enemmän todelta. Käytiin tänään juurikin tuon italialaisen kolleegan kanssa vuokraemännän luona (vielä tarvitaan tulkkia). Ei ihmeitä odotettavissa, huomenna varmaan saan enkunkielisen sopparin tutkittavaksi, ja sitten se on periaatteessa allekirjoitusta vaille valmis. Tämä siis tarkoittaa, että meillä on hyvät, ellei jopa erinomaiset tilat majoittaa lähes millainen joukkue tahansa sieltä Suomesta. Ehkä ei ihan koko Ubisecurea, mutta kyllä sekin käy, jos tuotte omat sänkynne :-D

Loppuilta kuluikin sitten taas mailapeleissä. 2 tuntia hiostavan kosteassa 25 asteen lämmössä pari tuntia hutkimista. Aika jännästi alkaa esim. lämäritkin toimimaan paremmin, kun joku vähän neuvoo mitä kandee tehdä. Jalka ei onneks hajonnu enempää kun otin huomattavasti iisimmin kuin muu jengi. Silti pulssi huiteli taas siellä 170-180 tietämillä parhaimmillaan. Mun max syke on nyt sitten 210. En osaa lääketieteettömänä sanoa onko se hyvä juttu vaiko eikö. Ehkä Jaana vois heittää tähän kommentin?

Nää italialaiset on käsittämättömän sosiaalisia ja kivoja tyyppejä. Suomalaisena redneck hillbillynä tää vaatii jonkin verran totuttautumista. Kaikki ennakkokäsitykset siitä että sua yritetään pissiä silmään jokaisessa mahdollisessa tilanteessa on menny romukoppaan jo ajat sitten. Eli so far so good. Mutta... Kuulemma jos Naappoliin haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Nää pohjoisen pojat sanoo, että ne on jäyhiä, stressaantuneita ja hukkuu töihin, kun taas etelässä se on La Dolce Vita (enkä tarkoita nyt sitä Saijonmaan euroviisua). Etelässä on myös sanonta että makean elämän ohella / jälkeen on myös makea elämä tekemättä mitään. Eli paikallisetkin sanovat että elämä ja iloisuus jne kasvaa mitä etelämpään menee.

Säiden puolesta menee ihan kivasti, mutta eipä se mua lämmitä (tai oikeastaan kyllä se lämmittää kovastikin välillä kun kävellään lounaspaikkaan), sillä ei tota aurinkoa ole paljoa ehtinyt ihailemaan. Viikonlopuks luvattu sadetta ja kylmää (14 astetta tänne). Täytynee lähteä sitten Sveitsiin siihen parhaaseen Outlet ostariin viikonloppuna josko sais vaikka tytöille ostettua jotain kivaa.

Keskiviikkona tapahtunutta

Keskiviikkoa lopuillaan... 10 09 08 siis.

Söin itteni aika ähkyks tänään lounaalla. Äppetiserina mozzarella+tomaattia, alkuruokana snadi kulho pastaa, pääruokana pari pikkupiffiä perunapallojen ja haudutetun pinaatin kera. Jälkkäriks sitten sellainen kiva leivonnainen. Jessus sentään.

Illalla piti mennä salille, mutta pääsin Varesesta pois vasta n. puol 10. Ei ehtiny enää. Varesessa menin käymään (taas) tietsikkakaupassa hakemassa virtajohtoja. Italiaan tultaessa on muistettava, että suomalaisilla jatkojohdoilla ei yksinään tee täällä yhtään mitään. Seinätöpseli ei sellasta hyväksy. Jatkojohdoissa täällä on kuitenkin sellanen samanlainen maadoitetun kaapelin paikka kun Suomessakin. Ostamani DVI-VGA adapteri ei tietenkään käynyt Applen DVI liittimeen. Eihän se mitenkään voi olla niin helppoa. AAAARRRGGGHHH.

Konekaupan jälkeen suunnistin sitten siihen paikalliseen Sittariin (Citymarket). Täällä sen nimi on IPER. Sivukommenttina todettakoon, että Sveitsin läpi halki ajaessani ajoin Jumbo -nimisen kauppakeskuksen ohi (ajettiinkohan me siitä myös kevättalvella?). Viimeeks en käyny IPERin peräosassa lainkaan. Nyt kävin ja leuka loksahti aika lailla maan rakoon. Siis voi herranjestasjumala sentään sitä lihan määrää! Sitä on vaikea kuvailla, mutta ehkä tää vois auttaa: Mieti kotimaista Sittarin lihatiskiä ja tarjontaa. Kerro se sitten noin kymmenellä niin pääset ehkä aika lähelle. Pelkästään kanatuotteita oli yhden Sittarin verran.

Yritä siinä runsaudensarvessa sitten päättää mitä haluat leivän päälle. Prosciuttoo oli varmaan 30 erilaista. Ostin sit 1 paketin summamutikassa ja täytyy sanoa että ei se ihan samalaista kuminauhaa oo ku mitä Suomessa yleensä saa paikallisesta tiskistä. Mun makuhermot ei kuitenkaan osaa sanoa onko se yhtään sen parempaa maultaan. Kait se on.

Huomenna olis sitten juttutuokio mahdollisen vuokraemännän kanssa. Saas nähdä kuinka käyp. Jos se loksahtaa, niin on aika bueno juttu. On suht lähellä, rauhallisessa paikassa 7h+keittiö+parit veskit+vintti+klitsu ja ihan kiva oma piha. Sinne sitten kelpaa kutsua ttuttavia jne... Vähän se nyt on nuhjusen näkönen ulkopuolelta, mutta ei pahasti. Sisälle uudet maalit vaan, niin se on siinä. Tää on vaan sellanen paikka, että lähes kaikki pinnat homehtuu aika nopeesti, varsinkin jos seinää vasten on esim. kaappi tms. Ja viimeaikaiset sateet ei o pal asiaa auttanu. Paikallisen (ison) järven pita on noussu viikon aikana 1,5m!!! Ja se järvi on tosiaan iso. Saas nähdä mitä tapahtuu sit kun syksyllä kuulemma pitäs alkaa sataa "kunnolla".

Tänään joku kysy postituslistalla mitä tehdä skorpioneille, joita tulee taloon sisään. SKORPIONEILLE??? WTF? Ei ollut samaa aluetta kuin tuo meidän mahdollinen uusi koti, mutta silti... Aavikollekko vaiko viidakkoonko mä oon tullu? Mut onneks nää "eurooppalaiset" skorpparit on kuulemma "säyseempii" kun oikeilla aavikoilla majailevat serkut.

Kylpy kutsuu... Buena notte.

080908 ja 090908 (ma-ti)

Tiistai 090908.

Ei oikeastaan mitään raportoitavaa. Normaali duunipäivä, jonka jälkeen tunti skypettelyä himaan päin katsellen välillä enemmän riehuvia tyttöjä ja välillä enemmän piirtäviä tyttöjä.

Italialaiselle duunikaverille ehdotettiin että päivällisellä pitäs syödä eturuokana sellasta mihin ei saa laittaa parmetsaania, ja johon erikseen pyydetään se, pääruokana pizzaa ketsupilla ja jälkkäriks capucciino. Kaveri pyöritteli päätään. Meidän menu oli pyhäinhäväistys...

Jalat ihan paksana. Huomenna odotettavissa vielä pahempaa...

Maanantai 08.09.08 (kahdeksas syyskuuta siis)

Jep... Tänään sitten oli koko päivä aurinkoista ja lämmintä. Ja mitä mä tein? Olin n. 6 asti duunissa, jonka jälkeen nopee kääntyminen "kotona" ja treeneihin.

Siellä sitten reväytin takareiden, mutta ei pahasti. Oli kuitenkin sen verran kovaa menoa, että nyt on jalat aivan totaalisen hajalla. Huominen tulee olemaan aikas kivaa. Treenit oli Fit4ever -nimisessä mestassa, joka on myös salibändijengin sponssi. Meil on sponssi :-DDDD.

Kisakalenteri selkeyty myös. Lokakuussa alkaa pelit Italian mestereita vastaan, ja tän kauden kovimmaks rankattua joukkuetta vastaan (siis toinen jengi kuin toi viime kauden mestarijengi). Jos mä oon tossa iskussaikuisesti -tiimissä, niin tän plokin lukijat ihan 100 varmasti osaa asettaa Italian mestaruusliigan tason kohdilleen. Muut suomalaiset on sanonu, että parhaat jengit on noin Suomen 2 divarin tasolla. Lokakuussa näkee. Kauden aikana ainakin 1 viikonloppu menee Roomassa. Muut on sitten enemmän tai vähemmän lähellä.

Blogi alkaa kuulostaa / näyttää vähän ykspuoliselta. Mut minkäs teet kun kerran tohon hommaan menee aika paljon siitä vähästä vapaa-ajasta, jota täällä on. Jos jaksaa tätä tahtia pitää yllä, niin jouluks vois mennä kotiin 10kg kevyempänä... Ja kakanlierut. Mä lähen ny jääkaapille hakee bissee.

Aini... Tänään se sitten kävi. Otin ruokalasta primi piattin (alkuruoka, pastaa). Pyysin siihen parmetsaania ja mamma tiskin takana papatti jotain italiaks, kun lappas sitä juustoa. Takana tullut paikallinen tulkkas, et mamma kovasti selitti että ei tähän ruokaan saa parmetsaania laittaa kun siinä on tonnikalaa tms. Eli kyllä - huhut pitää paikkansa, että tarjoilija ei välttämättä tuo pyytämääsi, jos hän katsoo että se on ruokaan sopimatonta. Mut vielä en o täällä pahaa ruokaa syöny...

Ainii II: Nytkun muistan, niin laitetaan noi SIM jutut vielä tähän.

Perjantaina oli pelko pepussa kun Vareseen ajettiin sen kreikkalaisen ja romanialaisen kanssa, että joudutaan pissiin kun kukaan siellä ei puhu englantia. No... Onneks siellä oli 1 mamma joka kielen taisi.

Mutta SIM kortin valitseminen Italiassa ja siihen liitettyjen palvelujen valkkaaminen ei todellakaan ole helppoa. Täällä on 4 operaattoria: Vodafone, TIM, Tre ja Wind. Jokaisella on n. 62789 erilaista pakettia tarjolla. Toisella on kk-maksua vastaan halpoja tekstareita ja toisella taas suht edullinen datapakeetti, mutta puhelut sikakalliita. No... Mun kriteerit oli, että puhelut Suomeen pitäs olla suht edullisia. Ja Tre operaattorilla oli netin mukaan 1c/min puhelut valitsemaasi maahan. WOW. Vodafonellakin oli vaan 15c/min ulkomaan puhelut valitsemaasi maahan. Tre:llä ja Vodefonella ei ollu kuitenkaan mitään järkeviä datapaketteja. Ihan ok, mutta ei yhtä hyviä ku esim TIM:llä.

Päästiin kauppaan... Juteltiin ja vedettiin Post-IT laput taskuista, ja sanottiin "Mä haluun ton" (Tren liittymä). No. Mamma siitä sitten vetäs jonku plakaatin ja näytti että mihin maahan haluut soittaa 1c/min. Helvetti... Ainoa maa mihin pysty soittamaan 1c/min oli Kiina. Muita, edullisia maita oli myös, mutta arvakkaaks oliks Suomee? Tai Kreikkaan...

Romanialainen siinä vieressä jo oli ottamassa sitä Vodafonee, mutta jotain hämminkiä siinä oli. Sitten mekin haluttiin Vodafone. Juupa juu... Ei Suomea listalla, vaikka Vodafonella on kumppani (Elisa) Suomessa. Prkle. Sit mamma tiskin takana näytti muiden optiot ja Windillä oli 30c/min Suomeen. Ei paha siihen nähden että roaming puhelut maksaa ihan törkeästi (esim. soitat Soneran SIMillä Italiasta Suomeen).

Mut ei siinä vielä mittää. Sit piti valita ottaako sopimuksen vaiko prepagato (prepaid) jutun. Kummallakin oli vähän omat juttunsa. Prepagatoon sai sitten kytkettyä 5GB daattapaketin, joten otin sen. Hyvänä puolena tossa on, että sen voi aina heivata huitsiin ja vaihtaa sopimukseen, jos niikseen tulee, tai toisen operaattorin SIMiin...

Puodista poistuttuamme käytiin sitten hakemassa Prepagato lippusia kiskalta. Otin 50e lappusen, ja totesin että kaikki ohjeet yms on italiaks. Ei enää yllättäny mua. Mut jotenkin on näemmä alkanu oppia kuuntelemaan Italiaa, kun baarissa sitten onnistuin aktivoimaan tuon 50e lappusen Italialaisen naisäänen ohjaamana. Ilman kolleegoja, jotka oli pelaillu näiden prepagato-hommien kanssa kotimaassaan, olisin ollu ihan hukassa.

Italiassa puhelinliittymän hankkiminen vaatii oman tutkinnon. Apuna kandee käyttää translate.google.com:ia, jolla saa operaattoreiden sivut käännettyä englanniks. Juu... ei ole englantia kenelläkään vaihtoehtona. Ei edes Vodafonella... Tai sitten menee puhelinkauppaan, sanoo "prepagato" ja lyö Codicia Fiscale kortin pöytään (Italialainen hetu kortti, mutta ilman mitään turvatekijöitä, kuten kuvaa jne... eli oikeastaan henkilökohtainen ALV kortti)

Nyt sit se toinen kalja...

Sunnuntaifiiliksii

Aamupäivä meni sitten salibändiä pelattaessa. Olin paikalla 12.30, ja siellä ei ollu ketään. Tietysti ajattelin, että olin muistanu paikan tai ajan väärin. No takas taapertaessa törmäsin johonkin hemmoon, joka sano että kyllä mä ihan oikeassa paikassa olin, mutta peli alkaa Italialaiseen 12.30 aikaan, joka siis tarkoittaa 12.40 - 13.00 välistä aikaa.

Pelin jälkeen sain kutsun BBQ bileisiin, johon sitten mentiin Bjornin kanssa iltapäivällä. Paikalla paljon salibändiläisiä + muita tyyppejä. Vähän oli orpo oli kun ei sitä Italiaa osaa, mutta onneks pärjäs englannilla, ja yllis suomella, jota juttelin jonkun ruotsalaisen kanssa, jonka vanhemmat oli suomalaisia. BBQ kaverin naapurista oli edellisenä päivänä lähteny katto lentoon ukkospuuskassa, ja lähistöllä kaatuillu puita oikein kivasti. Sellasta...

Vaihteeks nyt illalla sataa taas kaatamalla, ja taas vaihteeks salama jyrähti n. 1min sitten ihan suoraan kohdalla. No, ens viikoks on luvattu jotain 30 asteen lämpötiloja ja ehkä jopa poutaa.

Yhteystietoja, nytkun niitä on:

Osoite: Via Esperia 229/12, 21027-Ispra VA, Italy
Puhelin: +39 388 1269120

Nyt sitten takas kämpille kattomaan kuinka paljon mun just pestyjä vaatteita on tässä ukkosessa lennelly partsilta ties minne.

torstai, perjantai ja lauantai

4.9.2008

Viikko alkaa lähestyä loppua. Työpäivä oli ihan tavallinen, ei mitään ihmeitä. Sain kuitenkin kiinni yhden suomalaisen, joka on lähdössä täältä poijes, ja joka oli tarjoamassa itse vuokraamaansa kämppää eteenpäin. Kuulosti aika houkuttelevalta. Huomenna saa sitten nähdä ja tietää lisää.

Päivän paras anti oli kuitenkin kun saatiin Skype toimimaan tonne kotiinpäin. Näin tytöt (3kpl, 1 isompi 2 vähän pienempää) ja pystyin juttelee niiden kanssa. Täs on nyt menny kohta viikko reissussa, ja tehtävää ja hommaa on ollu niin paljon, että ei ole oikeastaan ehtiny ajatella mitään muuta. Tänään sitä vasta tajus kuinka paha ikävä voi olla. Kun ei pysty halaamaan tai paijaamaan tai koskettamaan niitä joita rakastaa... rankkaa.

Skypettelyn jälkeen oli sitten vuorossa 2h salibandyä. Ekaks valmentaja (meillä on valmentaja!!!) käski meidät kuntotestiin. Mun kuntohan on tunnetusti loooistava, joten kukaan ei varmaan arvaa kuka putos kuntotestistä ekaks veke. No, mun pulssi oli tosin 210... Kuntotestin jälkeen ihan oikeasti treenattiin syöttelyä, kuvioita jne. Lopuksi vielä vähän peliä. n. 30min treenien jälkeen alko sataa aivan tolkuttomasti. Suomessa mun näkemät kaatosateet ei o ollu mitään verrattuna tähän. Ja kerran salama jysähti aivan treenihallin päällä.

Valmentaja on Italian maajoukkueessa pelaava kaveri, ja hommat hoitu luonnollisesti italiaks. Just... Onneks pysty tsekkaamaan mitä ensimmäiset teki ja sitten matkimaan. Välillä joku onneks tulkkas englanniks.

Reenien jälkeen mentiin sitten bisselle paikalliseen (ei ClubHouseen). Siellä söin jotain juttua, jonka nimi on jo onnellisesti unohtunu, mutta lätty, jonka välissä rucolaa, parmetsaania ja prosciuttoo (sitä kinkkusysteemii). Oli oikein hyvää. Baariin mentiin luonnollisesti sen takia, että siellä oli häppiour.

Homma vaikutti hauskalta, ja sain virallisesti valmentajalta kutsun jäseneksi Italian mestaruusliigassa pelaavaan joukkueeseen. Jiihaa!!! Eka matsi kuulemma 7 viikon päästä. Nyt tarttis siis jotain tehdä, että ei tunnu n. 30 sekunnin juoksemisen jälkeen siltä että kuolema tulee.

Ulkona sataa vieläkin ja salamoi (nyt kello n. puol 1). Eli vettä on tullu viimesten 4 tunnin aikana aikalailla. Sadepisaratkin on sellaisa peukalon kokoisia. Ite olin n. 5 sekuntia ilman sateensuojaa, ja melkein kaikki vaatteet märkänä. Paikalla pidemmän (useita vuosia) aikaa olleet myös sano, että tää on ollu säiden puolesta huonoin vuosi pitkään aikaan. Syksyn kuulemma pitäs olla kiva (lue: kuiva). Saa nähä.

Huomenna joudun varmaan pesemään pyykkiä. Saas nähdä millä ilveellä ne saa kuivaks.

_________________

5.9.

Ehkä tää alkaa nyt muodostua tää työnkuva?

Rollasin itteni ITIL ja Java kursseille. Ne on ihan saletisti hyödyllisiä. Mutta kuten EU:hun kuuluu, ei se ole noin yksinkertaista. Koulutushakemukset pitää hyväksyttää ties kuinka monessa portaassa...

Illalla käytiin yhden romanialaisen ja kreikkalaisen kaverin kanssa hakemassa uudet SIMit. Mä hommasin niiden lisäx kaikennäköisiä vessa- ja keittiöpuhdistusjuttuja, pölkkärin ja LCD näytön.

Kävin myös tänäään kattomassa erään Suomalaisperheen kämppää, joka oli oikeastaan meidän tarpeisiin aivan täydellinen. Jos vain luoja suo ja planeetat menee oikeaan järkkään, niin me voitas jopa saada se.

Kirjottelen tätä nyt aika pierussa, kun tuon 3xlitran tuopin jälkeen oltiin tulossa kotiinpäin Bogdanin kanssa, ja yllispyllis törmättiin johonkin once-in-a-week pippaloon, jossa viina virtas. Bacardicolaa siinä tuli sitten kiskottua kun salibändijengin Björn sitä tarjoili.

Nyt mulla tosin on italialainen puhelinnuero, ja täältä sen saa, jos joku vaan se mulle kertoo jossain vaiheessa. Eli SIMin saatuani en sitten saanut selville mikä on mun oikea Italialainen numero.
___________________

6.9.

Kankkunen oli jonkinmoinen. Harmittaa... Ulkona on pitkästä aikaa ihan kohtuullinen keli, ja mä nukuin puolet päivästä kankkushuuruissa. Täytyy lähtee kattelee maisemia ja tutustuu vähän paremmin paikkoihin.

Tietysti se LCD näyttö jonka hommasin vaatii DVI - VGA adapterin, joita mulla ei tietenkään oo mukana. Taas joutuu lähtee Vareseen. Hemmetti. Tosin siellä on supermarketti, jonka hinnat on huomattavasti edullisemmat kun paikallisessa putiikissa, ja valikoima aika hemmetin kattava, paitti tiskiharjaa en sieltä löytäny. Näemmä täällä etelässä asitiat pestään sienellä, ei harjalla. Bogdan ja Christos ihmetteli kauppareissulla että mitä ihmeen harjaa mä oikein metsästän.

2. ja 3. päivän tapahtumat

2.9.

Toinen duunipäivä sitten ohi. Eipä mitään ihmeitä tapahtunut, oikeastaan aika tylsää. Ainoa jännä hetki oli, kun lähdin taas sompailemaan kylille GPSn avustamana. Vain 1 vikakäännös tuli tehtyä paluumatkalla, ja sekin sen takia että GPS sanoi että mene oikealle, kun piti mennä vasemmalle. Nyt alkaa Varesen reitti olla hanskassa. Erittäin vähän yllättävää oli, että vaikka kuinka mutkainen tie oli, ja itse ainakin huristelin kohtuu vauhdikkaasti, niin lähes aina oli joku peräluukusta tulossa sisään. Ihme että näillä menohaluilla ei tästä maasta löydy F1 kalustoa lihalliselta puolelta. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki lupaukset ajaa itsensä jonnekin rotkonpohjalle ennenkuin pääsisi vauhtiauton rattiin. Mene ja tiedä. Mielenkiintoista tää liikennekulttuuri ainakin on.

Retki oli sitten pyhitetty uuden iPhonen hankinnalle. Sellanen siis käytiin hakemassa, ja palatessani "kotiin" muistin, että toi SIM kortin vaihto-operaatio onkin vähän hankalampi. No, eikun ClubHouselle, ja kysymään baarimikolta / tarjoilijalta olisko niillä paperiklipsua. Eihän ne tietenkään puhunu enklantia, joten siinä sitten yritin keksiä millä elekielen liikkellä ilmoittasin mitä tarttisin. n. 20sek söhläämisen jälkeen kummatkin todettiin että ei toivoa, tai sen tarjoilijan katse lasittui. Eiks nää pelaa täällä Pictonaryä tms ollenkaan??? No... Googletin sitten sanan, ja näytin sitä sille tarjoilijalle. Ei siltikään menny jakeluun. WTF!!!

Siihen tuli sitten joku hemmo viereen, ja kyseli mitä mä oikeen siinä keuhkoan. Kerroin tarttevani paperiklipsua iPhonen avaamiseen. Tietysti se kaveri oli Mac miehiä, ja laukusta löyty hakaneulanen, vaikka ei sillä itsellä mitään iPhonea ollu (täähän on itsestään selvää että jokaisella Macbook Pron omistajalla on se hakaneula). Siinä sitten baaritiskillä laitoin SIMin iPhoneen ja kiitin avuliasta setää. Nyt on biisit synkattu, ja aika taitaa olla lähteä koisaamaan. Tämä viesti taas uploadataan huomenaamulla, jahka pääsen jonkinsortin verkon ääreen.

Tänään n. 21 - 26 astetta. Lounas 1.6euroa (keitto, salaatti, vissyvesi, leipä).

3.9. Clubhousessa kirjoittelemassa. Cacca päivä säiden puolesta, vaan n. 22 astetta lämmintä ja sataa koko ajan. Yöllä tais olla ukkosta, mutta onneks oli korvatulpat päässä.

Yritin sitten tänään hommata itselleni paikallisen operaattorin SIM korttia. Ei oikein ottanu onnistuakseen, kun kukaan ei liikkeessä puhunut enklantia. Ei edes asiakkaat. Se jäi sitten siihen. Jotenkin sain ymmärretyä, että eivät voi paikallisesti sitä duunata, vaan pitää mennä johonkin "emoliikkeeseen".

Löysinpä sitten siitä iPhonepaketeistakin sen SIM kortin vaihtotyökalun. Hö...

Nyt vähä surffailua, ruoka, pitkä kuuma kylpy ja koisaamaan. Ehkä joutuu taas huomenna painumaan sinne Vareseen hakee sitä pirun SIM -korttia.

Tapahtumat ensimmäisenä päivänä..

Koitetaan pitää päiväkirjaa yllä. Ensimmäinen työpäivä on takana. Se kuluikin sitten oikeastaan kokonaan tervetulomuodollisuuksissa, joihin kuuluu sopimusten ja ties kuinka monien papereiden allekirjoitusta. Byrokratiasta ei ainakaan ole puutetta. Samoja henkilö- ja perustietoja joutuu täyttämään todella moneen otteeseen, ja niitä varmasti myös käsitellään useassa eri paikassa, eri järjestelmillä. Kustannuksia voisi ehkä säästää keskitetyllä identiteettitietokannalla?

Ensimmäisen päivän alussa kuulin erään miehen juttelevan kovasti suomalaisella aksentilla englantia. Kävi ilmi, että TKK:n entinen tutkijahan se siinä, ja joka vielä harrastaa sähköisen musiikin tekemistä syntsilla ja softalla. Ja että hän on majoittunut yhtä kerrosta alemmas meikäläistä samassa hieman nuhjuisessa kerrostalokämpässä.

Kämppä on yhdelle hegelle ihan ok, ehkä jopa 2 aikuiselle, mutta pissi sukassa odotan hetkeä kun muksut tulee tänne kanssa. Jo nyt mun kalsarit (en edes tiennyt että omistin noin hirvittävän läjän kalsonkeja) ja sukat ja teepparit ja muut releet vie melkein kaikki kaappitilat. Ja osa vermeistä on vielä säkeissä. Suurinta osaa en tuu varmaan tarviimaan edes tässä talossa asumisen ajan. Tarkoitus on kyllä lähteä etsimään oikeaa kunnon kämppää lähes heti.

Tämän päivän sää: aamupäivä n. 22 astetta ja sateista. Iltapäivä n. 26-27 asetetta ja aurinkoista. Pohjoisen poika hikoilu ku sika ku autoa muuttokuormasta purkas.

Illallinen: Paikallisessa Club Housessa: Primi Piatti oli jotain pastajuttua, ihan ok. Secondi piatti oli sitten vähän yllätyksellisempi. Lautasellinen kylmää metsuffia, juustopala ja sivussa perunaa jonkun muna+juustomömmön kera. Jälkkärijätski oli kyllä hyvää. Noi safkat ja 2 x stobe = vähän vajaat 9 egee. Noilla hinnoilla ei o mitään järkee kokata itselleen päivällistä / illallista täällä. Lounas makso jotain 4.5euroa. Ei tosin ollut mikään ihmeellinen (en ottanut primi piattia). Salaatin kanssa erilaisia öljyjä ja etikoita tms. oli tarjolla n. 20 erilaista. Öh...

Ensimmäisenä päivänä taisin myös ilmoittautua paikalliseen salibandyjengiin. Pelaavat Italian mestaruusliigassa, eli on mahdollisuus päästä pelaamaan korkeimmalla kansallisella sarjatasolla. Mestaruuteen ei taida olla mahiksia. Pitäs varmaan perustaa pesisliiga että pääsis heiluttelemaan mestaruuspystiä...