Mikrotukihenkilön paluu :-)

Mun on kyl pakko... Rustailen nyt tätä faijan koneelta, pienoisessa pierussa kiitos kylmien Karhujen ja kolemen tähen monopoolin. Ja kyse Monopooli ei ole siis se peli, teille junioreille.

Tietty kun pääsen kotiin, niin pääsen säätämään - öh - tietokonetta. Eli onko siinä viiruksia jne. Eli edelleen tulee mieleen se kaikkein tärkein - olis pitäny ostaa vanhemmille Mäkki. Jotain himmeetä oli kuulemma jossain Flash-player ohjelmistossa. Mutta... Oli paljon muutakin päivättämisen tarvetta, eli ihan ok, eli hyvä, eli ihan paikallaan, eli ihan suht ajallaan meikäläinen taas tulee korjaamaan tätä omaa kokoamaansa tekelettä.

Muuten: Pukki Italiasta oli ollu vähän liian optimistinen ja niinpä jotkut Italialasta ostetut kledjut oli "vähän" liian nafteja. No... Mun vaimolle ostamat juttuja meni oikein hyvin vähän pidemmälle muksulle. Jep... Ota siinä sitten selvää noista naisten kooista. Koista? Ko´ista? Kokoista? Oikeasta koosta?

Ny tämä setä lähti...

Ploki lepää tässä sitten varmaan 3 viikkoa. Mun on nyt aika häippästä maksamaan vuokraa ja hakemaan viimoisia lahjuksia täältä Italiasta.

Kuulumisiin - Ja jos ei törmätä fyysisesti tai puhelinlangallisesti - Hyvää Joulua ja erinomaista uutta vuotta!

Poks.

Näin se pitää mennä...

Tultiin just lounaalta. Kyseessä oli Unitin joululounas. Termi "ihan kiva" sopii taas tähän ku nenä päähän. Lounas oli jossain tutkimuskeskuksen ulkopuolella, ja meitä oli Bogdanin autossa 4kpl... Eksyttiin, kun kuski ei uskonu mun karttanavigointitaitoja, vaan päätti luottaa Fiattinsa GPSään. Tosin meikäläinenkin oli hieman epävarma sijainnista, varsinkin kun mun hieno iPhone ei suostunu lataamaan karttamateriaalia ilman reboottia. Eli saavuttiin lounaalle n. 30min myöhässä. Luonnollisesti oltiin viimeset, mutta ei kuitenkaan missattu mitään alkuruokia tms.

Mesta oli jossain peltojen keskellä, vanhan hevostallin tms yläkerrassa. Oikeen viehättävä paikka, ja ruoka oli taas "ihan kivaa". Parastahan tässä tietenki oli, että ite ei joutunu ajaa, joten viiniä tuli nautittua 3-4 lasillista. Nyt on sitten pieni päiväkänni päällä ja kohta laskuhumala. Laskiksessa pitäs sitten lähtee pelaa salibändii... Viini oli luonnollisesti talon omaa etiketteineen kaikkineen. Maussa ei ollu mitään valittamista.

Siellä maaseudun keskellä se ravinteli käsitti myös hevosaitauksia, kanoja, lampaita, strutsin ja hauvan. Hepat oli tullu ihan parkkipaikan viereen, ja ajattelin käydä nappaamassa kuvan niistä. Menin sen isoimman hepan eteen, ja se alko kakkimaan saman tien ku siihen ilmestyin - joo, kiva nähä suakin! Eikä se antanu mun silittää itteensä, jatko vaan kakkimista (paska jätkä). Paikan saksanpaimenkoira sentään anto mun vähän rapsuttaa sitä. Strutsia en yrittäny paijailla.

Takaisin tullessa oli taas huikeet näkymät alpeille, kun aurinko taas paistaa pitkästä aikaa. Piti siinä sitten pysähtyä ja ottaa parit kuvat. Mulla tosin oli vaan iPhone mukana, ja sen kamera on valitettavasti aika kökkö. Lataan kuvat jahka ehdin tahi kykenen.

Lounas kesti n. 4h. Nyt pitäs kekata miten hitossa mä pysyn edes puolitajuissani seuraavat tunnit. Pikkasen väsyttää...

Telecom saaga - part III

Ei se sitten ollutkaan niinku eilen puhelimessa aamupäivällä selitettiin. Iltapäivällä sitten tuli soitto asiakaspalvelusta... Ei puhunu englantia. Mä en tajuu: Eiks ne voi laittaa johonkin niiden aateekoo-järjestelmissä tietoa, että olisi suotavaa osata puhua toista vierasta kieltä mun kanssa. No - kääntyminen paikallisen kolleegan puoleen tuotti taas tulosta.

Ei se setä pystynytkään tekemään mitään, kun ulkona sato. Eli nyt sovitiin sitten seuraava asennusyrityskäynti, joka sit tapahtuu 7.1. Jep jep. Himaan tultaessa postilaatikossa olikin sitten odottamassa kirjekuori Telecomilta, jossa sanottiin että mun uus numero ja linja on nyt sitten aktivoitu. Aijaa - on vai?

Illalla sitten käytiin poikain kanssa hieman jouluostoksilla, bissellä ja keilaamassa. Ei menny toi keilojen kaataminen oikein putkeen. Lähinnä meni ränniin...

Enää 3 päivää duunia ja sit Suomeen! Ja kuten ennenkin - sama vanha Soneran numero sitten käytössä kun olen Suomessa. Kotomaasta lähden vasta 6.1. veke, joten olis kiva nähä tuttuja naamoja tos joulun pyhinä.

Telekomiikkaa ja kuvia

Jatketaans Telecom saagaa tässä taas. Eilen kävi sitten asentaja kyläilemässä. Tietenkään se ei puhunu englantia, mutta mä kyllä ymmärsin oikein hienosti, että se oli tullu konffaamaan uutta linjaa mulle. Siinä se sitten blaa blaa selitteli jotain ja sanoi fuori piave blaa blaa. Eli sen piti mennä ulos johonkin. Asia pihvi. Kaveri singahti ulos. Sen jälkeen koitin löytää sanakirjasta mitä toi piave tarkoittaa. No... Ei mitään. Kelailin siinä sitten, että mihin hittoon se oikein oli menny, ja pitääkö mun venttailla sitä takaisin (kotimaassa asentaja tekee vielä jotain magiaa talossa, ainakin muistaakseni). No... En kekannu mikä se piave oikein olis ollu ja odottelin tunnin, mutta koska jamppaa ei takas kuulunu, päätin häippästä.

Sitten italialaisen kolleegan kanssa jutellessa kysyin tota piavea, ja se sano että se joko joki tahi katu. Sillon mulle välähti että mähän oli viime perjantaina nykimässä sitä hiton rengasta Via Piaven kohdalla. No... Selkis sekin asia sitten.

Mutkiako matkassa? Just ku kaveri oli käyny asentelemassa lähetti Telecom mulle viestin, että pitäs ASAP soittaa ja sopia toinen asennuskäynti. Hä? Mikä ihmeen toinen asennuskäynti? Alessio oli sitten taas ystävällinen ja soitti mun puolesta Telecomille ja tiedusteli asiaa. Tietäväinen asiakaspalvelija osasi kertoa, että ei tuosta tarvitte kantaa huolta, kuuluu asiaan sellaiseksi muistutukseksi. Jahas, vainii...

Saman päivän aikana Telecom lähetti mulle vielä oikein ystävällisesti mailia, oikein kaksin kappalein. Toisessa todettiin että mun puhelinlinjapyyntö on peruutettu, ja samoin ADSL-pyyntö. Siis mit.. vit..???

Ei voi muuta sanoa, kun että tää touhu on aikamoista pelleilyä.

Sitten vähän kevyempää keskellä päivää. Otetaan vähän noita kuvia tähän blogiin, joita en o ehtiny uploadailla. Ekaks tuosta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotosta Milanossa. Suttunen iPhonella otettu kuva itse hotellin aulasta.

***** + hotelli... "Ihan kiva"

Sitten jotain kuvia tuolta Cerviniasta. Hyvin kyllä näkee että siellä oli lunta suhteellisen hyvin. Ei tarvinnu pelätä että rinteet olis huonossa kunnossa.

Kuva hotellin edestä. Vähän niinkun jostain satukirjasta...


Kuu möllötti aika mageesti, joten yritin ottaa siitä kuvaa... Vähän tärähti.

Itse rinteiltä ei paljoa kuvia saanu. Matterhornista yritin nappailla kuvia, mutta aina kun sain kameran esiin laukusta, oli pilvet menny jo osaks sen eteen. Mutta tällasta siellä oli:

Pää tallella, ja jalat väsy

Viikonloppu meni sitten mukavissa ja ei niin mukavissa merkeissä. Cervinia oli kuin satukirjasta, eli todella nätin näköinen paikka. Lunta oli aivan tolkuttomasti.

Matka kesti n.3h, jonka aikana noustiin sitten sinne n. 2000m korkeuteen, jossa Cervinia on. Majoittuminen aika mukavaan hotelliin perjantaina ja sitten illallinen. Ja voe ku oli hyvvee... Eli matkaan kuului safkat, ja ne oli kyllä todella makoisat. Menun hinta olis ollu normaalisti 45e, ilman viinejä. Nytkin tietenkin viinit oli erikseen.

Lauantaina sitten noustiin ylös hissillä ja "hiukan" jänskatti, kun näkyvyys oli lähes 0. Eli lauantaina aamu hiihdettiin pilvessä, ja pahimmillaan näkyvyys oli sellasta, että ei nähny kunnolla rinteiden reunaa merkkaavia merkkitolppia, saatikka sitten hiihtokaveria, joka oli n. 15m päässä. Rinteiden muotojen, kumpareiden ja kuoppien hahmottaminen oli aivan mahdotonta. Parin laskun jälkeen oli pakko todeta, että turvallisempaa mennä vähäks aikaa rinneravinteliin odottamaan. Ja kappas kuinka se sää sitten selkenikään 1 bissen jälkeen. Puolilta päivin sitten lähdettiin metsästämään selkeitä alueita, sillä pilvet liikku todella nopeesti ylösalas. Välillä hissillä mentäessä ylöspäin rinne oli selkee, ja jopa aurinkokin vähän pilkahteli, mutta alas tullessa oltiinkin sitten pilvessä taas.

Illalla sitten oli vähän after skitä, mutta ei tosiaankaan mitenkään ihmeellisesti. Reissu meni siis näiltä osin aika rauhallisissa merkeissä.

Sunnutaina näkyvyys oli parempi, mutta ongelmaks muodostu lumisade ja kova tuuli. Välillä alas tultaessa oli tolkuton vastatuuli ja lunta sato päin pläsiä tonnikaupalla. Oli siinä skandinaavilla naurussa pitelemistä... Ja tietenkin jotkut italiaanot hiihteli siellä n. 6 asteen pakkasessa jne ilman pipoa. Huh... Ite kokeilin sunnuntaina Atomicin SL10 suksia, ja tuli heti todettua että omat sukset on ihan väärät. Ne Atomicit toimi ku ajatus, ja pysty laskee paljon kovempaa ku omilla suksilla, varsinkin tollasessa huonossa säässä. Hyvää sunnuntaissa oli se, että rinteet oli lähes kokoajan "koskemattomat" kun sitä snögöö tuli ihan jatkuvasti.

Ja salibändistä... Kyllä!!! Suomi on maailmanmestari! Jiihaa. Pääsee tänään kuittailee ruottalaisille pelikavereille. Hauskaa noissa kisoissa oli, että myös Italia oli mukana, ja se tarkoittaa sitä, että mä oon pelannu joitakin noita kavereita vastaan, sillä Italian "Serie-A":n paras jengi "Bolzano" koostuu lähes kokonaan maajoukkuepelaajista, ja oli meidänkin jengissä yks maajoukkuepelaaja tossa alkukaudesta. Varsin veikeetä. Tosin Italian menestys noissa kisoissa puhuu kyllä puolestaan... Hiukan tarttis parantaa, että pääsis edes lähelle samaa tasoa ku 4 parasta.

Mikään ei herätä aamulla niinkuin flätti

Flätti, eli puhjennu rengas. Tyhjä rengas. Rikkinäinen rengas. Rengas paskana. Fillari päreinä.

Aamulla töihin lähtiessäni ihmettelin "ku ei oikein kulje" peruuttaessani pois autokatoksesta. Asfaltille ku pääsin alko lerputtaa ja ratti oli vinossa. Tajusin, että rengas on paskana. Ei ku tien sivuun ja hihat kainaloon ja hommiin. Kun sain etupään ylös, totesin että fillari ei liikahdakaan. Ei liikkunu vaikka hakkasin sitä rengasraudalla, potkin, revin ja tein ties mitä. Alko tulee vähä hätä käteen. Toimistolle piti päästä kurssille ja klo 15.00 lähtee dösä alpeille. Rengas ei vaan lähteny irti. Soittoja sinne sun tänne ja kohta Alessio ja Bogdan oli matkalla, ja parin hinausfirman numeron kanssa. Päätin vielä kokeilla kikkakolmosta:

Pultit takas, mutta ei ihan kiinni. Auto alas ja ajoa jokunen metri. Auto taas ylös, pultit veks ja taas nykimään. Ei... Ei lähteny. Sitten rengasrauta aluvanteen sisään ja vääntämään. Ja se lähti!!! Olo oli lievästi sanottuna helevetin mahtava. 90min hikoilun jälkeen se vihdoinkin lähti irti. Ja 5min sen jälkeen Alessio ja Bogdan saapu paikalle :-)

Fillari pamahti eilen Cadrezzatessa johonkin kuoppaan tiessä, joka oli syntyny viimeaikaisten sateiden yms jälkeen. Yön aikana se oli sitten tyhjentyny.

Mikään ei kyllä tosiaan saa energiaa virtaamaan aamulla kun puhjennu rengas! Suosittelen jos on aamulla kovin väsy.

Sitten tosta skimbareissusta... Sääennusteiden ja huhujen mukaan viikonloppuna on tulossa tuolla vuorilla n. metrin verran uutta lunta, n. parin kolmen tunnin aikana. Tulee ihan saletisti mielenkiintoinen reissu. Saa nähä miten sieltä pääsee poijes, jos snögöö todella noin pal tulee.

Luikasta ku mikä

Tänään oli sitten aamulla maassa lunta n. 5cm. Märkää lunta. Oma pikkutie n. 30m portilta kadulle oli koskematon. Vähän siinä noi mun kesärenkaat luikasteli ja suti, mutta ei ihmeemmin. Suht varovasti sai ajaa duuniin. n. 8km duunimatkalla oli vaan 1 auto menny ojaan/metsään. Kumma juttu, että nyt ei teillä ollu pikkuSchumeja ja Fittipaldeja. Töimatka meni rauhallisesti jonossa körötellen, eikä "pääteillä" ollu juurikaan ongelmia, oli sen verran ehtiny toi lumi sulaa. Noukin siinä sitten puolessa välissä mukaan pari tuttuakin, jotka oli tien kulmassa peukalo pystyssä :-) Olivat odottamassa duunibussia, joka tulee Varesesta (n. 20km päästä), jossa oli satanu lunta enempikin kun se sattuu olemaan vähän korkeemmalla merenpinnasta.

2 vuotta sitten oli kuulemma satanut päivällä 5-10cm lunta ja tää koko tutkimuskeskus oli suljettu sen takia. Eli jengi oli lähetetty takas kotiin puolenpäivän aikaan, kun kelit oli menneet niin "mahottomiks". Hmph... Märkä lumihan nyt ei niin kauhiast haittaa, mutta pakkaslumi onkin vähän hanskalampi varsinkin kesäfillareille jos se sattuu pakkautumaan tiehen kiinni. Nyt täytyy vaan toivoo ettei ens yönä pakasta, koska sitten se ilo vasta irtookin.

Pitäsköhän käydä ostamassa talvinakit...

3 päivää meni että hujahti

Italiassa oli juhlapyhä maanantaina - ja me lähettiin taas Sveitsiin. Muuten viikonloppu meni aika haipakkaa. Perjantaina käytiin taas keilaamassa, lauantaina oli 3h mittanen itsenäisyyspäivän lounas paikallisessa trattoriassa. Jännä juttu oli, että hemmo, joka tarjoili meille teki vaan firaabelihommia vaimonsa omistamassa ravintelissa. n. 2h jälkeen se totes että nyt täytyy lähtee tekeen oikeita töitä, leikkaamaan hiuksia. Kaipa se oli ihan pätevä siinä hommassa, oli kuulemma ollut joskus aikoinaan AC Milanin "hoviparturi".

Lounaan jälkeen mulla oli suunnitelmissa lähteä Ikeaan, mutta illaks tuli aivan tajuton sumu. Kyseinen ilmiö on aika tavallinen täällä, kun tässä lähistöllä on jopa 3 järveä! Aika huikeeta... Ruotsalainen kolleega totes viime viikolla että sumut täällä voi mennä niin sankoiks että autolla ajaminen muodostuu todella haasteelliseksi, ja eksyminen ei o mitenkään epätavallista. On tää kumma mesta - kun sataa, niin sillon vesipisarat on tennispallon kokosia ja kun sumustaa, niin ei nää nenäänsä pidemmälle.

Sunnuntaina kävin vähän pelailemassa ja uus "Janne Tähkä" lapa tuntu ihan kivalta. Vielä on hieman reenattavaa että sais ilmaveivii aikaan. "Ihan vähän"... Iltapäivällä käytiin sitten Bogdanin kanssa Lavenossa kääntymässä. Hissit meni edelleen sinne vuoren huipulle, mutta kun lämpöä oli n. 5 astetta ei paljoa edes huvittanu ajatella sinne menemistä. Lavenossa oli myös jonkinsorttiset markkinat, ja sieltä olis voinu ostella kaikennäköstä rojua ja kledjua kohtuulliseen hintaan. Farkut esim. 10e, college verskat 5e jne. Ihan aitoa kiinakamaa.

Maanantaina oli tuo edellämainittu juhlapyhä - vapaapäivä siis. Me fiksuina poikina ajateltiin, että lähdetään Sveitsiin shoppailee kun ne joutuu olee töissä, joten siellä kauppakeskuksessa ei o varmaan paljonkaan populaa. Mut nää paikalliset viksut Italiaanot oli ajatellu ihan sitä samaa ja voi hertsileijaa et oli vaikee löytää parkkista. Ei sieltä paljoa mukaan tarttunu. 1 helmiostos tuli kyllä tehtyä: Malporo klässiks kengät n. 25e hintaan, joiden "ovh" oli jotain 180e. Ja Calvin Klein shopissa mittailtiin farkunlahkeita useempaan otteeseen, jos olis löytyny tytöille faket. Ei löytyny... Ja täällä toi mittajärjestelmä on ihan dorka. Kokoa ei ilmoiteta cm:ssä vaan ikävuosissa. Faket olis ollu 6- ja 10-vuotiaille, mutta ei 8. 6-vuotiaiden fakelahkeet oli 57cm, kun tyttöjen koipipituus oli 60cm. Eli jos tonne lähtee vaateostoksille eikä ole näytekappaletta mukana (sitä lasta), niin kandee ottaa etukäteen mitat ylös, sillä noi ikävuosikoot on "vähän sinnepäin".

Viimeinen työpäivä taas vähään aikaan.

Perjantai. Yippee!

Eiliset pileet oli kyllä prameissa puitteissa. Hotelli, jossa ne pidettiin omas täydet 5 tähteä ja vielä jotain paikallista juttua päälle. Otin kuvia tuosta mestasta ja laitan ne tänne, jahka saan ne purettua tuosta iPhonesta. Ei ollu tällä kertaa mitään moitittavaa veskeissäkään.

2 tuntia siellä patsasteltiin, juteltiin toisten suomalaisten kanssa ja jne. Ruokana oli sellasii ikkipikkiriikkisii suupala-annoksia ja shampanjaa. Eli ei mitään 3 tai 7 ruokalajin päivällistä, vaan sieltä sai käydä noukkimassa suupaloja niin paljon kun mieli sieti. Ja ne oli "ihan makoisia".

Siinä sitten minglatessa (eli kierrellessä ja jutellessa tuntemattomille) törmäsin johonkin 190cm heppuun, joka näytti ihan siltä että se vois olla urheilullinen, ja aloin sitä heti värväämään meidän salibändijengiin. Kävi ilmi että se oli jo pelannu, mutta toisessa jengissä. Sitten juteltiin niitä näitä ja se kysy et mitäs mä täällä puuhailen - johon vastasin että tietoturvaa. Sen vilkastua mun skragaa se sano heti että "toi on SSH:n skraga". Ajattelin että mistä helvetistä se sen tietää ja näytin että oikeassa se oli. Sitten se vilautti naureskellen omaansa, jossa oli takana F-Secure :-) Mulla oli vaihtoehtoina toi SSH:n sininen skraga tai sitten SouthPark skraga, jossa Kenny kuolee monella eri tavalla - valitsin tilaisuuteen luonnollisesti siistin SSH:n skragan. Hauska yhteensattuma kuitenkin...

Mysteeriläppäri käytiin noutamassa sitten tänään 8 aikaan aamulla. Ja eihä se kuriirikundi mitään tajunnu, ku sanoin että mä haluun kuitin siitä, että se on noudettu takas. Kyllä mä sen tosin loppujenlopuks sain.

Kohta "Linnan" juhliin

Dösä lähtee 15min päästä (Italian aikaa) kohti Milanoa. Sitten ollaankin suurlähettilään pippaloissa ja meikäläisellä särmähousut päällä ja kalvosinnapit hihansuussa. Huomenna sitten tietoa millaset "pirskeet" oli.

Mysteeriläppärin tarina jatkuu

Selkis että kyseessä on Isola Virginia -ravintolan omistajan odottama läppäri. Alessio jutteli kaverin kanssa pari kertaa, ja se hemmo totes, että se ei halua sitä läppäriä takasin multa, vaan siltä kuriirifirmalta. Todennäköisesti sen takia että se tarttee laskutusta tai verovähennyksiä varten tms. kuitin tai jotain siitä läppäristä.

Huomenna soitellaan takas sille kaverille ja annetaan tiedot paketista, jotta se voi ottaa yhteyttä kuriirifirmaan ja huutaa niille. Sen jälkeen todennäköisesti kuriirifirma ottaa meikäläiseen yhteyttä ja yrittää sopia millon ne voi tulla sen paketin noutamaan. Jännityksellä odotan kuinka hyvää englantia ne puhuu, tai pystynkö mä mitenkään sopimaan mun todella surkeella italialla jotain noutoaikaa. Noutoaika tulee luultavasti niille vähän pahaan aikaan, sillä iltasin en juuri o kotona, ja aamulla häippäsen ennen klo 09.00 kotoota. Mutta ei kyllä paljon kiinnostakkaan, ei o mun ongelma.

Huomenna olis myös sitten itsenäisyyspäivän vastaanotto Milanossa. Täytynee silitellä paita tänään prameeks, toivottavasti siinä ei o liikaa kastiketahroja. Pääsee käyttää pukua ekaa kertaa tällä reissulla...

Telletelle teeleecom pom pom pom

Juu... On se veikee laitos. Perjantaina joku kuriiri yritti tuoda mulle taas jotain. En tienny keneltä oli, mutta osoite oli täysin oikein, ainoastaan vastaanottajan nimi ei oikein vastannu odotuksia. Eilen oli sama kuriiri yrittäny kiikuttaa sitä tavaraa mulle taas. Kuitista näki että jotain tietsikkajuttuja oli tulossa.

Koska en ollu kotona, se dorka kuriiri oli eilen jättäny paketin aidan taakse. Onneks huomasin sen kun tulin kotiin, oli meinaan vähän jemmassa. Kotona nähkääs totesin että kyseessä oli joku Asuksen läppäri. Nyt mulla on siis Asuksen kohtuuhyvä läppäri, eikä oikein tarkkaa tietoa mihin sen kiikuttaisin tai mitä sillä tekisin. Yllätys yllätys, lähettäjänä oli Telecom Italia. RockenRoll.

Aamulla tehtiin sitten hieman tutkintatyötä WuWuWu:ssa, ja löydettiin saman niminen hemmo, joka näemmä asuu Biandronnossa, saman kadun varrella, mutta eri numerossa. Ja nyt seuraa sitten se strateginen kohta. Kyseinen hemmo taitaa omistaa tuon paikallisen pitserian. Kysymys kuuluu, miten mä hoidan homman himaan niin, että saan ilmaset pitsat tai ainakin pitserian omistajasta eri hyvän kaverin tulevaisuutta ajatellen? Kaverin n. 1000e läppäri on nyt mulla himassa ja mä pelastin sen varmalta tuholta, jonka se olis kohdannu jos en olis sitä bongannu pensasaidan seasta eilen illalla.

Yks vaihtoehto on tietty sanoa, että "Emmä mitää läppärii o nähny" ja pitää koko vehje. Mutta se ei oikein käy, se taidetaan luokitella varastamiseksi. Eli nyt pitää kekata joku oikein hyvä keino

a) varmistaa, että tuo kyseinen kaveri todellakin odottaa läppäriä. Telecomilta tätä on ihan turha lähtee yrittää selvittää.
b) kertoa sille millainen arjen sankari sillä on naapurissa
c) kiristää vuoden ilmaset pitsat ja limoncellot siltä

... Ja mä satun tietämään että se ei puhu sanaakaan ingleseä. Snadi dilemma... Pysykää taajuudella niin päivittelen tänne tietoja kuin tässä sitten kävikään.

Tapahtumaton viikonloppu

Oikeastaan ainoa jännä juttu viikonlopussa oli kun käytiin duunikavereiden kanssa pelamaassa vähän keilapalloa, tai siis keilaamassa. Mulle ei löytyny sopivaa poltsia, joten jouduin käyttämään liian painavaa ja liian isot sormenreiät omaavaa palloa. Mun muksuna halkastu peukalo ei yhtään tykänny liian isosta kolosta siihen tuli joku kumma pikku verenpurkauma. Keilauksen jälkeen Alessio näytti sitten meille miten pelataan sitä Fusball peliä, eli sitä missä niitä ukkeleita pyöritellään tikuissa. Meitä oli 2 toisella puolella ja se pelas vaan vasemmalla kädellä... Turpaan tuli 6-1. Sekin on näemmä taitolaji, eikä tilanne vastannu ollenkaan Friends -sarjasta tuttuja kuvioita, missä pärjätään vaan vinhasti ukkeleita pyörittämällä.

Kylmää ja sateista. Oikeastaan aika hiton kylmää, kylmempää kun Helsingissä. Ja snögöö tuli kanssa ihan kivasti. Varesessa, joka on n. 200m korkeammalla jäi tienpintaan 5cm valkosta, ja liikenne oli kuulemma aivan sekaisin. Eilen ajellessa kotiin näky selkeesti jäisiä länttejä tiessä paikkapaikoin. Ajoin tosi varovasti, mutta eihän nää Fittipaldit jaksa takana odotella, vaan porhals ohi melkein samoin tein.


Tervetuloa Italian lämpöön...

Nyt sain sitten vihdoinkin siirrettyä tikulla kuvan tosta American Barin "snackseista" tähän blogiinkin. Eli tollanen määrä naposteltavaa + pastaa, joka ei vielä näy kuvassa yhden 4e tuopin hinnalla.



Ja kävin taas eilen nostelemassa pankista vähän rahaa vuokran yms maksuun. Ei taaskaan kysyny mitään henkilöllisyystodistusta. Argh. Ei todellakaan tunnu turvalliselta pitää rahoja tossa pankissa, ja kuulemma se onkin yks Italian parhaimmista. Uhhuh.

[edit] Tosin on mulla vähän napistavaa Telecom Italiastakin. Tilasin puhelinlinjan ja ADSL:n marraskuun puolessa välissä. Italiassa kun ADSLää ei saa ilman varsinaista puhelinlinjatilausta. Suomessahan et varsinaisesti lankapuhelinsopimusta tarvitse. Eli täällä kk-maksu on puhelinlinja + erillinen ADSL. Ok... Tehtiin se netissä duunikaverin avustuksella ja olin tyytyväinen ku lumiukko jääkaapissa.

Sitten ne lähetti tekstarin ja sanoi että tää ja tää on sun numero. Va bene. Seuraavaks tuli se soitto missä ne yritti myydä mulle langatonta puhelinta ja tietsikkaa. Ei kiitos. Seuraava steppi oli, että ne halus varmistaa että mulle voidaan ADSL modeemi toimittaa, johon vastasin Alession avustuksella että en tarvitse ADSL modeemia kun sellainen jo on. Selevä. Seuraavana päivänä saan soiton kuriirifirmalta, joka kysyy millon sen ADSL modeemin voi toimittaa (WTF?). Yritin siinä itsekseni jotain sössöttää että en tartte ADSL modeemia, mutta ku ei kaveri puhunu mitään enklantia, niin luovutin. Pidin vaan huolen etten ollu himassa ku yritti sitä mulle tuoda. Lällällää. Parit toimituslaput se liimas mun postilaatikkoon, mutta en kyllä aio hakea. Modeemi kun oli "ilmainen", eli toimitus ei maksa mittää, mutta 3e kk kuukausmaksu siitä tulee...

Pieni hetki rauhallisuutta... Sitten tulee taas soitto, jossa kerrotaan että mun numero onkin joku toinen, ja että mun pitäs soittaa johonkin numeroon siitä taloliittymästä. Mistäs hittoo mä puhelimen siihen pierasen, siis lankasellaisen? Onneks salibändikaverilta löyty lainaan. Soittelin, mutta eihän se mitään toiminu. Sitten saan soiton taas, jossa sanotaan että homma on bueno ja että mulla on nyt ADSL Free, vaikka tilasin ADSL 7Mega -liittymän. Freessä pitää maksaa jokaisesta tunnista. Onneks vastapäässä puhuttiin edes jonkin verran ingeleseä, joten sain sitten muutettua sen ADSL 7Megaseks, ja mulle todettiin, että "ens viikolla" (viikko sitten) homma on pulkassa ja voin alkaa käyttämään. Ja taas sain kuulla että mulla on numero vaihtunu (huoh).

Viime viikon lopulla soitettiin "ihan vaan varmistukseks" Telecomille ja kyseltiin että missä mennään. 3 eri numeroon soitto toi lopputulokseksi toteamuksen, että mitään ei voida tehdä ku liittymä on edellisen asukkaan nimissä (alko pikkuhiljaa keittämään). Lopulta saatiin homma siihen kuntoon, että sovittiin jonku asentajan käynti 15.12. ja asentaja sitten soitteli eilen ja vamisteli että 15.12. on ok.

Tähän vielä lisäks se seikka että joku automaattinen leidi soitteli mulle joka päivä n. 18.00 aikoihin ja kehotti mua aktivoimaan liittymää soittamalla talosta johonkin numeroon, mikä ei sitten toiminu + varmaan pari muuta puhelua tossa matkan varrella, jotka oon unohtanu.

Ja mä ku luulin et tää on pala kakkua, kun kerran linjat sun muut on jo valmiina talossa. Eip...