5 päivää poissa kotoa tekee ihmeitä kotieläinrintamalla. Suomen reissun jälkeen kun saavuin tänne saunaan ja pääsin illalla kotiin, odotti kotona hämiksiä (pieniä, isoja ja pitkäjalkaisia) ja niiden verkot tietty. Lisäks ku piti käydä illalla suihkussa ja laittaa kaasulämmitin päälle piti mennä klitsuun. Laitoin valot päälle ja lampsin portaita alas, niin seinää pitkin vilisti jännän näkösiä otuksia. Oli lemmikkiä, jolla oli enempi ku 10 jalkaa ja sitten jotain epämääräsen näköisä ötököitä.
Lisäks joku kulkukissa tykkää lojua punoksista tehdyn aurinkokatoksen päällä parvekkeen alla. Öisin se ei yleensä ääntä pidä, mutta jos sille tulee kilpailijoita, niin niiden matsit on aika kovaäänisiä. On mouruamista, sihinää ja kiljumistakin. Pikkukissat osaa olla yllättävän äänekkäitä, ekan kerran ku kuulin pahimmat matsit luulin että siellä tapetaan sikaa tms.
Nurtsi kasvaa pihalla aikamoista vauhtia ja taas pitäs leikata. Mut... Kas kummaa iltapäivällä taas sataa ja ukkostaa. Viikonlopuks on luvassa vielä parempaa... Lämmöt tipahtaa sinne 13 asteen tuntumaan ja vådaa tulee taas aivan julmetusti.
Eipä täs sen ihmeempiä - odottelu alkaa kohta olla lopuillaan ja saan vihdoin tytötkin tänne. Juhannus menee näillänäkymin yhdessä perheen kanssa Italiassa.
Tuesday, May 26, 2009
Tuesday, May 19, 2009
Friday, May 15, 2009
Kuka helevetin idiootti vetää 2 puhelinpiuhaa taloonsa???
Voi että ottaa pattiin. Siis ihan sumeesti. Ne jotka on jaksanu lukee näitä mun sössötyksiä, niin muistaa nää Telecom jutut männävuodelta. No... Nyt kun sitten se aiemmin toimiva Tele2 ei enää antanu bittien viuhua, niin multahan oli menny edellisellä kerralla Suomessa käydessä ADSL linja sen siliän tien. Sitten alko taas soittelu Telecomille, että josko mä nyt 6kk tilauksen jälkeen saisin ihan aikuisten oikeesti sen ADSLn skulaamaan. Soiteltiin siinä puoliin ja toisiin ja joku firma kävi tietty päiväsaikaan tsekkaamassa että onko linjat ulkopuolelta kunnossa. Täällä näköjään oletus on, että aina on joku kotona - on se sitten mamma tai vaimo tai joku. Eli tietenkään en ollu himassa, vaan duunissa ku ne kävi.
Comunque... Tällä viikolla sitten taas parit soitot sinne sun tänne ja tänään kävi sitten se firma taas kääntymässä täällä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin sovittua aika, joten olin paikalla. Ja tietty... Kaveri kävelee makkariin missä se puhelintökkeli oli, ja totes että mulla on tässä talossa 2 puhelinlinjaa. Siirs sen ADSL modeemin toiseen tökkeliin ja johan lähti pelittämään. Eli mulla oli vähän aikaa 2 toimivaan ADSL linjaa, Tele2 toisessa piuhassa ja Telecom toisessa. Siinä olis ollu jo yhteensä melkeen 10 mbps linja... Mutta kyllä tuntu olo idiootilta kun en tota tajunnu. Sen jälkeen alko ottaa pattiin "lievästi". Siis oikeesti? Kuka vit** vetää kahet piuhat taloonsa? Tana. Kele. Huomenna se toinen piuha lähtee kyllä rivakasti seinästä irti ja maata kiertävälle radalle.
Ja sitten muihin aiheisiin. Makkara. Makki täällä on aika "mielenkiintosta". Se ei o sitä vellilillusta valmistettua Cämppinkiä vaan lihaa ja jotain rojua siellä seassa. Yleensä se roju on rasvabiittejä, jotka ei välttämättä sula paistaessa vaan narskuu hampaissa nakkia jyystäessä. Hyi helevetti. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtämään täällä olevan Markon kaipuuta HK Blöön perään. Ja kun ne rasvapalaset oliskin niitä ainoita... Ei o. Siel on kaikkee muutakin jännää siinä nakissa. Eli BBQ hoituu kyllä tulevaisuudessa täysin ilman pakallista makkinakkia.
Parasta kuluneessa viikossa oli, että löysin Celican poppivehkeistä BASS/TREBLE säädöt. Ny jytisee tekkno ja jyystää metallimusiikki.
Huomenna duunipaikalla on "Open Day". Sinne on jo ilmoittautunu yli 10 000 kävijää!!! Siis ziisus! Varmaan kaikki lähikylät tulee Ispraan ja tolle alueelle ihmettelemään reaktoreita, maanjäristystutkimustaloja, labroja ja ties mitä. Mutta kukaan ei mulle sanonu sillon ku ne etti vapaaehtoisia sille päivälle, että sieltä saa myös ilmasta kaljaa ja lopussa on bileet! Hemmetti... Jos olisin sen tienny, niin tietty olisiin ollu siellä jakamassa esitteitä tms. Kelattiin duunikavereiden kanssa että pitäs varmaan jemmautua toimistoon yöks ja aamulla lähtee sitten väkijoukun mukana ihmettelemään ja majoittautua bisseteltan viereen. Vähän RokkenRoll meininki siis... Eli Tiede Rocks!
Mut ehkä vaan nautin nyt mun uudesta ADSL:stä, pullollisesta viiniä ja alan teippaamaan paikkoja huomenna. Täällä ku sataa taas, ja justku mä tuun Suomeen (se on muuten ens keskiviikko), niin tänne tulee vajaaa 30 astetta lämpsää...
Comunque... Tällä viikolla sitten taas parit soitot sinne sun tänne ja tänään kävi sitten se firma taas kääntymässä täällä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin sovittua aika, joten olin paikalla. Ja tietty... Kaveri kävelee makkariin missä se puhelintökkeli oli, ja totes että mulla on tässä talossa 2 puhelinlinjaa. Siirs sen ADSL modeemin toiseen tökkeliin ja johan lähti pelittämään. Eli mulla oli vähän aikaa 2 toimivaan ADSL linjaa, Tele2 toisessa piuhassa ja Telecom toisessa. Siinä olis ollu jo yhteensä melkeen 10 mbps linja... Mutta kyllä tuntu olo idiootilta kun en tota tajunnu. Sen jälkeen alko ottaa pattiin "lievästi". Siis oikeesti? Kuka vit** vetää kahet piuhat taloonsa? Tana. Kele. Huomenna se toinen piuha lähtee kyllä rivakasti seinästä irti ja maata kiertävälle radalle.
Ja sitten muihin aiheisiin. Makkara. Makki täällä on aika "mielenkiintosta". Se ei o sitä vellilillusta valmistettua Cämppinkiä vaan lihaa ja jotain rojua siellä seassa. Yleensä se roju on rasvabiittejä, jotka ei välttämättä sula paistaessa vaan narskuu hampaissa nakkia jyystäessä. Hyi helevetti. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtämään täällä olevan Markon kaipuuta HK Blöön perään. Ja kun ne rasvapalaset oliskin niitä ainoita... Ei o. Siel on kaikkee muutakin jännää siinä nakissa. Eli BBQ hoituu kyllä tulevaisuudessa täysin ilman pakallista makkinakkia.
Parasta kuluneessa viikossa oli, että löysin Celican poppivehkeistä BASS/TREBLE säädöt. Ny jytisee tekkno ja jyystää metallimusiikki.
Huomenna duunipaikalla on "Open Day". Sinne on jo ilmoittautunu yli 10 000 kävijää!!! Siis ziisus! Varmaan kaikki lähikylät tulee Ispraan ja tolle alueelle ihmettelemään reaktoreita, maanjäristystutkimustaloja, labroja ja ties mitä. Mutta kukaan ei mulle sanonu sillon ku ne etti vapaaehtoisia sille päivälle, että sieltä saa myös ilmasta kaljaa ja lopussa on bileet! Hemmetti... Jos olisin sen tienny, niin tietty olisiin ollu siellä jakamassa esitteitä tms. Kelattiin duunikavereiden kanssa että pitäs varmaan jemmautua toimistoon yöks ja aamulla lähtee sitten väkijoukun mukana ihmettelemään ja majoittautua bisseteltan viereen. Vähän RokkenRoll meininki siis... Eli Tiede Rocks!
Mut ehkä vaan nautin nyt mun uudesta ADSL:stä, pullollisesta viiniä ja alan teippaamaan paikkoja huomenna. Täällä ku sataa taas, ja justku mä tuun Suomeen (se on muuten ens keskiviikko), niin tänne tulee vajaaa 30 astetta lämpsää...
Monday, May 11, 2009
Metelimetallia
Sain kuin sainkin tehtyä jotain järkevää viikonloppuna. Onnistuin saamaan ruohonleikkurin käyntiin ja lauantaina jynssäsin pihaa 2,5h verran. Oli päässy nurtsi "vähän" villiksi. Nyt näyttää taas nätiltä. Hiki siinä tuli, ku oli 24 astetta ja aika kostee ilma. Illalla sitten taas sato. Ruohohomman jälkeen käytiin Angerassa haukkaamassa kevyt lounas Bogdanin kanssa. Sitte alkokin olla aika valmistautua metelimetalli-iltaan.
Pari viikkoa sitten tutustuin pariin tyyppiin, jotka oli järkkäämässä reissua Milanolaiselle rokkiklubille. Lauantaina sitten tuo homma toteutui, ja alkudrinksut nautittiin siinä 9 jälkeen. Klubille lähettiin vähän ennen kahtatoista, yhden ranskalaisen hemmon toimiessa kuskina.
Oli aika nasta ilta / yö... Musiikki oli tossa mestassa kahdenlaista. Isommassa salissa soitettiin raskaampaa poppimättöä linjalla Linkin Park, Metallica jne. Toisessa salissa soi sitten klassikot kuten Guns'n'Roses, AC-DC, RATT, Iron Maiden jne. Eli huikeen hyvää musakkia.
Hyvästä joutuu kuitenkin maksamaan, ei tosin rahallisesti koska drinksut oli aika halpoja ja erhm... vahvoja tossa mestassa. Maksaminen tarkottaa nyt sitä, että niskalihakset on ihan sikakipeenä, korvissa soi vieläkin ja ehkä tää kankkunen hellittää keskiviikkoon mennessä.
Muita vammoja: Ranne kakkana edelleen ja viime keskiviikon ultimatematsissa saatu tälli tississä tuntuu vielä.
Pari viikkoa sitten tutustuin pariin tyyppiin, jotka oli järkkäämässä reissua Milanolaiselle rokkiklubille. Lauantaina sitten tuo homma toteutui, ja alkudrinksut nautittiin siinä 9 jälkeen. Klubille lähettiin vähän ennen kahtatoista, yhden ranskalaisen hemmon toimiessa kuskina.
Oli aika nasta ilta / yö... Musiikki oli tossa mestassa kahdenlaista. Isommassa salissa soitettiin raskaampaa poppimättöä linjalla Linkin Park, Metallica jne. Toisessa salissa soi sitten klassikot kuten Guns'n'Roses, AC-DC, RATT, Iron Maiden jne. Eli huikeen hyvää musakkia.
Hyvästä joutuu kuitenkin maksamaan, ei tosin rahallisesti koska drinksut oli aika halpoja ja erhm... vahvoja tossa mestassa. Maksaminen tarkottaa nyt sitä, että niskalihakset on ihan sikakipeenä, korvissa soi vieläkin ja ehkä tää kankkunen hellittää keskiviikkoon mennessä.
Muita vammoja: Ranne kakkana edelleen ja viime keskiviikon ultimatematsissa saatu tälli tississä tuntuu vielä.
Monday, May 4, 2009
Taas on jotain poikki
Jos ei kaasulämmitin keljuile, niin sitten se on jotain muuta. Nyt on sitten Internetti hukassa kotona. Se meni jonnekin piiloon ku olin Suomessa, enkä enää löydä sitä. Taas saa soittaa Telecomille ja ihmetellä että mitä mitä mitä...
Skeida on nyt sitten turvallisesti kotomaassa, joten toivottavasti se säästyy italialaisilta Fittipaldeilta. Matka takasinpäin oli aika jännä. Lähtöpäivää edeltävinä päivinä oli täällä satanu 3 päivää putkeen, n. 25cm vådaa. Sateet oli luonnollisesti siirtyny Alpeille ja niiden taakse saksaan. Alppien ylitys tarkottaa kiipeemistä n. 1700m korkeuteen, joten siellä ei ollu vettä vaan pirusti lunta. Ja mullahan on tietty vaan kesänakit...
Aamulla 6 aikaan startatessa oli 350m korkeudella 5 astetta lämmintä. "Hiukan" jännitti mitä siellä ylempänä oli. Edellisen illan olin panikoinu, ku duunikaverit oli sanonu että San Bernardinossa, jonka kautta mun piti mennä, oli tullu lunta ihan helevatasti. Sitten piti yrittää jostain pierasta lumiketjut Skeidaan. Tietenkään kellään ei ollu sopivia, tai lainkaan ollenkaan sellaisia. Kaupoista ne oli tietty jo aikapäiviä sitten viety pois varastoon tms. Onneks tossa Celicassa tuli mukana ketjut, jotka oli täysin passelit Skeidalle. Ne konttiin ja homma on pulkassa.
Ennen Sand Bernardinoa sitten alko GPS väittämään että mun pitää kääntyä takaisin, kun se oli saanu jotain uutta trafiikki-informaatiota. Olin jo kiivenny jonku matkaa ja lunta alko tosiaan näkyä siinä 1km paikkeilla. En sitten vällänny GPSin infoista, koska matkaa olis tullu yht'äkkiä 250km lisää. Kelasin, et ku kerran Saksan kilvissä tulee autoja vastaan, on sitä kautta jotenkuten mahdollista mennä vuorien toiselle puolelle. Lunta olikin sitten siellä 1,5km korkeudessa varmaan 20-30 senttiä, mutta tiet oli onneks puhtaita. Tien pinta näytti kuiteski kovin märältä ja ku ulkona oli sellanen +/-0, niin jänskätti vähän onko serpentiineissä mustaa jäätä. 100km/h nopeusrajoitusalueella köröttelin sitten sellasta 60km/h vauhtia ja tietty mun taakse muodostu jono noista hätähousuista.
Alppien yli kun pääsin käväsin pikasesti Itävallan puolella ja Saksaan tultaessa olikin sitten ne sateet... Lähes koko matkan Etelä-Saksasta Berliiniin sato enemmän tai vähemmän. Mut ku ei o paljoa uria teissä, niin sinne ei onneks pääse syntymään paljoa noita lätäköitäkään, joten pysty aika kivasti posottelemaan. GPS:n mukaan Skeida kulki parhaimmillaan 205 km/h. Keskinopeutta voi autobahn pätkälle arvuutella, mutta ku koko matka 1215km kesti 12,5h, niin aika haipakkaa tuli vedettyä noi autobaanat. Tuo 12,5h sisäls 4 taukoa, Alppien yli köröttelyn, lounaan ja tunnin nököttämisen ruuhkassa jossain keskellä Saksanmaata. Ja vaikka nopeus olikin se lähes 200, niin kyllähän niit Mersui yms tuli aika nopeesti siihen peräluukun taakse, eli lujaa ne kyllä ajeli.
Paluu arkeen on taas mitä on... Onneks ei o nyt ihan heti luvassa mitään monsuuneja. Keli on sellasta 20 paikkailla olevaa puolipilvistä. Eilen tosin oli ihan kiva istuskella pihalla ja ottaa aukkaa. Iltapäivällä yritin sitten tehdä jotain järkevääkin ja nykiä ruohonleikkuria käyntiin, mut eihä se tietenkään lähteny. Pitää vissiin hakea bensaa...
Ja tyypilliseen italialaiseen tapaan mulla on taas yks byrokratiapähkinä purtavana. Autovakuutus on ostettu, mutta ne haluu noin ziljardi erilaista dokkaria multa. Faxi on laulanu kuumana ja saas ny nähä kui täs taas käy. Kovasti alkaa muistuttaa Telecomsysteemiä tääkin taas. No - jos carabineeri pysäyttää, niin sitten pitää vaan näytellä etten tajuu sanaakaan Italiaa (mikä on vieläkin aika lähellä totuutta) ja lykätä niille papiirit käteen ja levitellä omia handuja ja kohautella olkapäitä.
Huono homma täs paikallises autos tosiaan on, että nyt pitää vissii ihan oikeasti varoa noita ylinopeuskameroita. Suomirekkareilla ei ollu paljoa huolta noista...
Skeida on nyt sitten turvallisesti kotomaassa, joten toivottavasti se säästyy italialaisilta Fittipaldeilta. Matka takasinpäin oli aika jännä. Lähtöpäivää edeltävinä päivinä oli täällä satanu 3 päivää putkeen, n. 25cm vådaa. Sateet oli luonnollisesti siirtyny Alpeille ja niiden taakse saksaan. Alppien ylitys tarkottaa kiipeemistä n. 1700m korkeuteen, joten siellä ei ollu vettä vaan pirusti lunta. Ja mullahan on tietty vaan kesänakit...
Aamulla 6 aikaan startatessa oli 350m korkeudella 5 astetta lämmintä. "Hiukan" jännitti mitä siellä ylempänä oli. Edellisen illan olin panikoinu, ku duunikaverit oli sanonu että San Bernardinossa, jonka kautta mun piti mennä, oli tullu lunta ihan helevatasti. Sitten piti yrittää jostain pierasta lumiketjut Skeidaan. Tietenkään kellään ei ollu sopivia, tai lainkaan ollenkaan sellaisia. Kaupoista ne oli tietty jo aikapäiviä sitten viety pois varastoon tms. Onneks tossa Celicassa tuli mukana ketjut, jotka oli täysin passelit Skeidalle. Ne konttiin ja homma on pulkassa.
Ennen Sand Bernardinoa sitten alko GPS väittämään että mun pitää kääntyä takaisin, kun se oli saanu jotain uutta trafiikki-informaatiota. Olin jo kiivenny jonku matkaa ja lunta alko tosiaan näkyä siinä 1km paikkeilla. En sitten vällänny GPSin infoista, koska matkaa olis tullu yht'äkkiä 250km lisää. Kelasin, et ku kerran Saksan kilvissä tulee autoja vastaan, on sitä kautta jotenkuten mahdollista mennä vuorien toiselle puolelle. Lunta olikin sitten siellä 1,5km korkeudessa varmaan 20-30 senttiä, mutta tiet oli onneks puhtaita. Tien pinta näytti kuiteski kovin märältä ja ku ulkona oli sellanen +/-0, niin jänskätti vähän onko serpentiineissä mustaa jäätä. 100km/h nopeusrajoitusalueella köröttelin sitten sellasta 60km/h vauhtia ja tietty mun taakse muodostu jono noista hätähousuista.
Alppien yli kun pääsin käväsin pikasesti Itävallan puolella ja Saksaan tultaessa olikin sitten ne sateet... Lähes koko matkan Etelä-Saksasta Berliiniin sato enemmän tai vähemmän. Mut ku ei o paljoa uria teissä, niin sinne ei onneks pääse syntymään paljoa noita lätäköitäkään, joten pysty aika kivasti posottelemaan. GPS:n mukaan Skeida kulki parhaimmillaan 205 km/h. Keskinopeutta voi autobahn pätkälle arvuutella, mutta ku koko matka 1215km kesti 12,5h, niin aika haipakkaa tuli vedettyä noi autobaanat. Tuo 12,5h sisäls 4 taukoa, Alppien yli köröttelyn, lounaan ja tunnin nököttämisen ruuhkassa jossain keskellä Saksanmaata. Ja vaikka nopeus olikin se lähes 200, niin kyllähän niit Mersui yms tuli aika nopeesti siihen peräluukun taakse, eli lujaa ne kyllä ajeli.
Paluu arkeen on taas mitä on... Onneks ei o nyt ihan heti luvassa mitään monsuuneja. Keli on sellasta 20 paikkailla olevaa puolipilvistä. Eilen tosin oli ihan kiva istuskella pihalla ja ottaa aukkaa. Iltapäivällä yritin sitten tehdä jotain järkevääkin ja nykiä ruohonleikkuria käyntiin, mut eihä se tietenkään lähteny. Pitää vissiin hakea bensaa...
Ja tyypilliseen italialaiseen tapaan mulla on taas yks byrokratiapähkinä purtavana. Autovakuutus on ostettu, mutta ne haluu noin ziljardi erilaista dokkaria multa. Faxi on laulanu kuumana ja saas ny nähä kui täs taas käy. Kovasti alkaa muistuttaa Telecomsysteemiä tääkin taas. No - jos carabineeri pysäyttää, niin sitten pitää vaan näytellä etten tajuu sanaakaan Italiaa (mikä on vieläkin aika lähellä totuutta) ja lykätä niille papiirit käteen ja levitellä omia handuja ja kohautella olkapäitä.
Huono homma täs paikallises autos tosiaan on, että nyt pitää vissii ihan oikeasti varoa noita ylinopeuskameroita. Suomirekkareilla ei ollu paljoa huolta noista...
Subscribe to:
Posts (Atom)
Posts
