Tiistai on sitten väsypäivä... tanan putket.

Nyt sitten jo eletään tiistaita. Jännää tässä päivässä oli:

- Meinasin jäätyä aamulla kun kömmin parin peiton alta.
- Polvi meinas pettää alta eilisten treenien jälkeen. Mun on pakko hakee siihen joku polvituki, jotta voin pelata matseja ees jotenkuten. Ikä ei todellakaan tule yksin näemmä. Duunikaveri ties kertoa, että Lavenossa on joku sporttisoppi, josta noita vois saada. Muuten täytyy odottaa että mun tytöt tulee tänne ja tuo mulle Instrun polvituen tai kaks. Oli sporttisoppia tai ei, meen sinne varmaan viikonloppuna. Siellä on joku köysäratahissihässäkkä, jolla pääsee jonkun nyppylän päälle, josta on muikeet näköalat. Täytyy ottaa kuveja ja laittaa tänne teidän ihmeteltäväks.
- Päivä oli tuskainen kun olin taas heräilly yöllä viheltäviin putkiin ja ties mihin. Vessa veti ittensä taas siinä 5 aikaan.
- Juteltiin jännästä duunihommasta, ja jouduin ihan oikeasti hakemaan tietoa verkosta, niinkun ihan tota noista tieteellisistä artikkeleista, niinku. Tulevina viikkoina ehkä jopa oikeasti tekemään tutkimusta. Hui...
- EU byrokratia jaksaa yllättää. Tänään klo 16.50 tuli meili jossa muistutettiin että tiettyjä juttuja pitää tehdä viimeistään kuukauden sisällä palvelukseen saapumisesta. No... Oli meillä uusilla kavereilla siinä 10 min oikeastaan aikaa sitten. Hmph...
- Fazerin sininen, jota ostin kentältä mukaan oli menestys duunissa. Jengi tykkäs oikein kovasti suomalaisesta sukkelista. Piti oikein vielä erikseen sanoa, että siinä ei käytetä kiinalaisia maitovalmisteita (toivottavasti ei käytetäkään...). Yhden ruisleipäpaketinkin diilasin jo eteenpäin. Pitäsköhän alkaa tekee pisnestä Oululaisen jälkiuunileivällä...

Nyt kun roudasin kotoota tänne paistinpannun ja 8 tiskiharjaa (joo-o kahdeksan! Tai no... yks vaihtovarsi ja 8 päätä), niin kelpaa paistella piffejä. Vitello, eli vasikanliha täällä on aika halpaa, ja myös hyvää. Siihen lisukkeeks jotain vihannesta, niin hyvä ilta-ateria on valmis. Ruoka vaan tuppaa jäähtymään äkkiä tuolla "kotona". Mistäköhän se johtuu...

Eiku a domani vaan...