Tuesday, September 30, 2008

Tiistai on sitten väsypäivä... tanan putket.

Nyt sitten jo eletään tiistaita. Jännää tässä päivässä oli:

- Meinasin jäätyä aamulla kun kömmin parin peiton alta.
- Polvi meinas pettää alta eilisten treenien jälkeen. Mun on pakko hakee siihen joku polvituki, jotta voin pelata matseja ees jotenkuten. Ikä ei todellakaan tule yksin näemmä. Duunikaveri ties kertoa, että Lavenossa on joku sporttisoppi, josta noita vois saada. Muuten täytyy odottaa että mun tytöt tulee tänne ja tuo mulle Instrun polvituen tai kaks. Oli sporttisoppia tai ei, meen sinne varmaan viikonloppuna. Siellä on joku köysäratahissihässäkkä, jolla pääsee jonkun nyppylän päälle, josta on muikeet näköalat. Täytyy ottaa kuveja ja laittaa tänne teidän ihmeteltäväks.
- Päivä oli tuskainen kun olin taas heräilly yöllä viheltäviin putkiin ja ties mihin. Vessa veti ittensä taas siinä 5 aikaan.
- Juteltiin jännästä duunihommasta, ja jouduin ihan oikeasti hakemaan tietoa verkosta, niinkun ihan tota noista tieteellisistä artikkeleista, niinku. Tulevina viikkoina ehkä jopa oikeasti tekemään tutkimusta. Hui...
- EU byrokratia jaksaa yllättää. Tänään klo 16.50 tuli meili jossa muistutettiin että tiettyjä juttuja pitää tehdä viimeistään kuukauden sisällä palvelukseen saapumisesta. No... Oli meillä uusilla kavereilla siinä 10 min oikeastaan aikaa sitten. Hmph...
- Fazerin sininen, jota ostin kentältä mukaan oli menestys duunissa. Jengi tykkäs oikein kovasti suomalaisesta sukkelista. Piti oikein vielä erikseen sanoa, että siinä ei käytetä kiinalaisia maitovalmisteita (toivottavasti ei käytetäkään...). Yhden ruisleipäpaketinkin diilasin jo eteenpäin. Pitäsköhän alkaa tekee pisnestä Oululaisen jälkiuunileivällä...

Nyt kun roudasin kotoota tänne paistinpannun ja 8 tiskiharjaa (joo-o kahdeksan! Tai no... yks vaihtovarsi ja 8 päätä), niin kelpaa paistella piffejä. Vitello, eli vasikanliha täällä on aika halpaa, ja myös hyvää. Siihen lisukkeeks jotain vihannesta, niin hyvä ilta-ateria on valmis. Ruoka vaan tuppaa jäähtymään äkkiä tuolla "kotona". Mistäköhän se johtuu...

Eiku a domani vaan...

Paluu uuteen "kotimaahan"

Back to work...

Tätä kuvaa kelpaa näyttää. Nurtsi on kotona lähteny kasvaa oikeen kivasti. Alkaa näyttää ihan oikeelta talolta / asumukselta.


On taas yks duunipäivä takana, ja yhdet salibändiharjoitukset. En o vielä syöny mitään illalla, ja kello on jo 23.00. Nälkä on kohtuullinen...

Eilen kun ajelin Malpensan kentältä takaisinpäin n. 5km ennen Ispraa jossain kylässä oli festarit tms. Jotain pyhimystä tms siellä juhlistettiin, joten tie oli kylän läpi poikki. Kiertotie alkoi vakuuttavasti: Jotain tosi pientä kuratietä (hiekka) välillä peltojen keskellä ja välillä niitten sisällä (tiepinta 1-2m alempana). Edessä ajo joku Hyundain katumaasturi, ja näin että katosta roikku joku LCD näyttö, josta tuli jotain ohjelmaa. Takapenkkiläisillä oli kivaa, ellei se kuski sitten katsellu sitä. Iso maasturi meni aika haipakkaa just sen maasturin levystä tietä. Onneks sitä ei kestäny kauan, hiekkatietä siis. Seuraavaks päästiin asvaltille, joka oli vaan vähän leveempi kun 1 auto, ja se oli 2 suuntainen!!! Eli paras strategia oli ajaa maasturin perässä, ja jos se alkoi jarrailla, ties että joku on tulossa vastaan. Hyvin toimi. Ohitukset oli tosin aika hitaita. Sitten päästiin vähän leveämmälle tielle, jossa ehkä 2 autoa pystyy toisensa ohittamaan kohtuullisesti. Mutta se tie meni vihreen tunnelin läpi, eli metsaa kummallakin puolella tietä, ja oksat ja lehvästöt peitti täysin taivaan. Jännä kokemus. Ja tietysti ajettiin aika kohtuullisella nopeudella. Ton kokemuksen jälkeen täytyy sanoa, että GPS oli joka sentin arvoinen. Ei ollu paljon opasteita noilla kärrypoluilla miten päästä takaisin Ispraan, tai Cadrezzate:n joka on seuraava kylä Isprasta.

Tänään maanantaina sitten tajusin / keksin / ymmärsin miten tätä kylmyyttä parhaiten sietää. Väinöt tai Ainot kehiin! Kun hikisukat ei kosketa tohon -20 astetta olevaan lattiaan, tää oleminen on jo ihan siedettävän rajoissa.

Huomannette hienon logon tossuissa...

Mutta ei mitään toivoa siitä että vois patsastella niinkuin kotona Suomessa, eli teeppari+kalsarit+toinen käsi kalsongeissa+toinen käsi kaljapullossa. Nyt se käsi pitää tunkea verskojen tai varkkujen alle. Ja koska mulla ei ole täällä telkkua, on kaukosäädinkaipuu korvattava jollain toisella esineellä ja empiiriset testit on osoittaneet, että olutpullo tai tölkki on hyvä varuste. Ja nyt oon löytäny vihdoin oluen, joka on juotavaa ja maksaa vaan 2.50 / sixpäkki. HipHei.

Pankkiasiointiakin on nyt harrastettu. Menin tekemään kansainvälistä siirtoa, ja kirjotettuani sen lomakkeen ojensin sen pankkineidille. Se tarkisti sen, ja sano että kaikki on ok ja katto mua sen näköisesti että "nyt voit juippi kalppia muualle". WTF??? Missään vaiheessa ei kysytty henkkaria tai mitään todistetta henkilöllisyydestä. Riitti oikeastaan että ties paikallisen tilinumeron. Uhhuh... Ja jos yhtään oikein ymmärsin edellisten asiakkaiden asiointia, niin nekin nosti rahaa vaan sanomalla tilinumeron, kaikkien muiden kuullen. Major WTF!!! Taidan hommata tänne munalukolla varustetun patjan, jonka alle voin jemmata kaikki fyffet... Parasta tässä on se, että Internetissä et voi kuulemma kansainvälistä tilisiirtoa tehdä, koska se on turvatonta (nettipankissa käytössä käyttäjätunnus, kertakäyttösalasana ja salasana). Suht LOL hommaa.

Suomesta ostettu uus Exelin maila oli kyllä tosi hyvä tänpäivän reeneissä. Tuntu että pallo pysy paljon paremmin siinä lavan lähettyvillä kuin vanhemmilla mailoilla, eli ei pomppinu samoin tein minne sattuu. Lähettyvillä tarkoittaa vielä n. 2m sädettä pelaajasta meikäläisellä. Ehkä jonkun kuukauden jälkeen saan kutistettua sen alta metriin. Nyt on myös palloja, joten voin reenata sitä ilmaveivii puolenyön aikaan. Naapurit tykkää...

Nyt ruokaa... "Lihakset" huutaa rakennusainetta.

Friday, September 26, 2008

Uusia yhteystietoja

Eipä se enää jostain syystä toimikaan tuo Soneran SIM. Lisäksi: Jouduin vaihtamaan Wind operaattorin SIMin Vodafonen korttiin, koska Wind ei tarjonnut oikeastaan mitään data yhteyksiä tolle iPhonelle. Nyt siis on myös uusi numero. Windin numero tulee sitten Taitsulle käyttöön, jahka se Italiaan ehtii. Päivittäkää siis numerotiedot: Mun uusi numero on +39 345 6001667. Ja uusi osoite tulee olemaan lokakuun puolestavälistä (noin) Via Isola Virginia jotain.

Wednesday, September 24, 2008

Keskiviikko 24.9. (Varoitus - kakkaa sisältävää tekstiä)

Koko viime viikko ollut aika pirun kylmä täällä, ja ongelmia aiheuttaa erityisesti sääntö / laki, jonka mukaan lämmitystä ei saa aloittaa kun vasta 15.10. No, viikonloppua kohti alkaa taas lämmetä, sunnuntaina pitäs olla jo 22-23 astetta täällä. Mut... Mäpä oonkin Suomessa!!! Jiihaa. Huomenna kohti kotia!

Lentokentän parkkeeraus maksaa aika paljon, mutta yksityiset firmat, jotka tarjoo kanssa parkkeerausta sai vähän kyseenalaista valoa eilisessä TV-ohjelmassa, jossa näytettiin kuinka noiden firmojen duunarit vie asiakkaiden autoja "ajelulle" aina iltaisin. Varsinkin jos on vähän makeempi tai pimpatumpi bilikka. Sitten ne voi veloittaa myös erikseen katteellisesta (katto) tai ulkoparkkeerauksesta. Oli vähän ongelmia asiakkailla, jotka oli maksanu katteellisesta, mutta tultuaan lomalta auto oli aivan totaalisen kakkana kun raju raekuuro oli tuhonnu koko pellityksen. Parkkifirman omistaja oli vaan levitelly käsiään "Sitä oltiin varmaan just siirtämässä". Niinpä...

Faktaa peräpäästä. Jos menet Italiassa ravintolaan, käy kotona ensin kakilla. Ei paljoa huvita käyttää ravinteleiden veskei. Kuten


Mites tohon istut?

Tai sitten nämä n. 1000 vuotta vanhan konseptin mukaset vessat. Ne siis joissa ei paljoa tukea kakkahätäiselle ole. Näistä mä tykkään, varsinkin kun kakkakammonen oon...


Jep jep...

Sitten on nää kotivessat. Jotkut muistuttaa skandinaavisia "posket märiksi" malleja. Eli jos syvyyspommi tulee, posket kastuu. Yleisempiä on kuitenkin sellaset pöntöt, joissa kakki putoo ensin sellaselle luiskalle, josta se sitten plumpsahtaa / valuu veteen. Se on ihan ok. Mutta jos sattuu olee liisterikakkia, niin vaikka kuinka vetää vessaa, se ei lähe siitä luiskasta mihinkään. Eli tässä maassa vessaharjaa tulee käytettyä huomattavasti paljon enemmän kuin kotomaassa.

Ja jos joku haluaa kattella telkkarista tän alueen maisemia, niin täällä on just jotkut tosi isot kansainväliset pyöräkilpailut käynnissä. Näkyy varmaan Eurosportilta, ehkä Urheilukanavalta, ehkä jopa lyhyit pätkii Suomen TV:n urheiluohjelmista. Erityisesti viikonloppuna ku on äijien kisat. Osa jengistä ei pääse ees duuniin kun tiet on kiinni kisojen takia loppuviikolla.

Kotimaassa kun olen to-su, niin se tavallinen 0400 -numero toimii. Tää blogi on nyt toistaiseksi lepo, kunnes pääsen taas tänne ens viikolla.

Ci vediamo settimana prossima! (tänks Ykä)

Viime viikonloppu

Tässä jotain viime viikolta...

Tänään ei o oikeastaan tapahtunu mitään ihmeellistä. Jätin reenit illalla väliin selän takia, mutta huomenna olis tarkoitus kyllä mennä. Ja sunnuntaina. Käytiin illalla nauttimassa pari bissee järven rannalla parin Bogdanin (Jep, 2 romanialaista, kummatkin Bogdaneita) ja Alession kanssa. Sovitiin että yritetään lähteä käymään lauantaina jossain kuulopuheiden mukaan hyvässä ravintelissa tässä lähellä.

Nyt on jossain naapurissa bileet, ja kova on puheensorina. Jalat on ihan jäässä täällä kämpässä. Eilinen yö meni kohtuuhyvin, varsinkin kun laitto pari peittoa päällekäin. Talojen eristyksestä ja energiataloudesta täällä ei ole kuultu mitään. Kuulemma yks hollantilainen uusi kaveri oli viime talvena pitäny kämpässään tasaista 21 asteen lämpöä. Lasku tammikuulta oli sitten ollu pari tuhatta euroa. Uhhuh... Mitä täällä saiskaan aikaan kolmikerrosikkunoilla, tiivistyksellä ja ulkokuoren paremmalla eristyksellä, ylä- ja alapohjien eristyksellä...

Tilastoja tms. Vein tänään ekan kerran roskat veke. Kohta on ensimmäinen vessapaperirullakin kulunut. Eli vajaan 3 viikon oleskelun jälkeen jos toi on tuloksena, niin siitä voi päätellä että paljoa en ole ehtinyt kämpillä olla (tai ainakaan kakkia ja syödä). Viikonlopussa ei mitään ihmeellistä. Vähän tylsää oli.

Wednesday, September 17, 2008

Kantolan Keksiviikko

Kaffesta: Kuten ruuankin kanssa, italialaiset on aika tarkkoja kaffesta. Jo aiemmin mun esittämä kardinaalimoka on tilata capuccinoa esim. päivällisen jälkkäriks. Capucciino kuuluu juoda ennen lounasta. Lounas on tosin häilyväinen käsite, sillä joku italialainen voi katsoa kieroon jos juot capuccinoa vielä 11 jälkeen.

Normaalisti juodaan cafe normale:a, eli suomalaisittain espressoo. Tiukkaa mustaa tavaraa, joka jopa toimiston automaateista nautittuna maistuu ihan ok:lta (ja maksaa 25senttiä). Firman lounasruokalan vieressä olevassa kahvilassa 55 senttiä, mutta silloin se onkin kuulemma parasta laatua, eli Illyä (Lällällää Pouhulan poika). Sitten meille pohjoisen pojille on olemassa tietysti paljolla vedellä jatkettu kahvi, eli täällä tunnetaan nimellä cafe americano. Siihen väliin jää cafe lungo, joka on melkein kuin espresso, mutta ihan pikkasen vetisempi. Mun tulkinnan mukaan se ero on n. 0,35 millilitraa...

Sitten täällä on cafe macchiato, joka on jotain cafe lungon ja capucciinon välistä. Eli siinä on mukana tilkka mölöä. Tänään tyyppasin sellaisen. En tykänny.

Kikkailiua esim. automaatissa on, kun ottaa capuccinon sukkelilla. Eli vähän siihen taitaa tulla jotain kaakao tms systeemiä mukaan.


On siinä kaffevalintaa kerrakseen.

Kahvilassa espressomasiinan peseminen on kuulemma paha juttu. Jos meet sen pesemään, niin joudutaan monta kuppia laskemaan siitä läpi ja heittämään pois, koska tällöin putkistoihin ei ole kertynyt tarpeeksi tuota kahvinrasvaa tai ties mitä. Eli jos kotona on 4 vuotta pesemättömänä ollut pahvikannu, niin se on oikein! Osa mausta kuulemma tulee juuri tuosta putkistoon jäävästä möhnästä. No, ei kait sitä voi vastaan väittää sillä kaffi on täällä aika maukasta.

Suomalainen pärjää Italialaisessa toimistossa hyvin seuraavanlaisilla kikoilla: Aamulla parit capucciinot naamaan, lounaan jälkeen ottaa sitten yhden lattemukin (kuumaa maitoa) ja parit espressot. Sitten blandataan se latte noiden espressojen joukkoon, eli periaatteessa juodaan capucciinoa (mutku ei siinä oo sitä vaahtoa, niin se ei oo capuccinoa, eikä täten "väärin"). Tai sitten jättää sen latten poijes... Tohon tervaan tottuu aika äkkiä. Ja kaffe on stydiä kamaa. Jos 3-4 espressoo vetäsee iltapäivällä niin kofeiiniarvot on ihan kohdillaan.

Suomi on muka kaffetilastoissa maailman ykkönen. Milläköhän se mahdetaan mitata? Jos mitattaisiin kofeiinin kulutusta, voitaisiin jäädä kauas taakse? 1 espresso on sen verta tiukkaa tavaraa, että eiköhän siitä saa yhden normaalin suomikupin verran blandattua juomaa. Mutta jos mitataan litramääräisesti tuota, niin ollaan sillä puolella varmaan sitten kirkkaita ykkösiä. Muut maat, jotka litkii vesikahviä on varmaan U.S.A. ja Ruotsi. Eihän noista maista nyt mihinkään voi olla... Kahvinjuonnissa siis.

Sitten päivän tapahtumiin...

Duunipäivässä ei mitään kauheen ihmeellistä. Tosin aamun presiksessä kun oltiin alakerrassa sano action leader (yksikön vetäjä) että "tota seinää ei kandee puhkoa, sen takana on se reaktori..." Ei sit väkisin...

Päivän lopussa mentiin sitten käymään vuokraemätien luona, ja allekirjoitettiin epävirallinen vuokrasopimus alle. Epävirallinen sen takia, että vuokrasopimus pitää tehdä niin että se rekisteröidään 2 seuraavan päivän aikana kaupungintalolla. Ja tätä me ei vielä voida tehdä, kun nykyiset asukkaat ei tiedä milloin pääsevät lähteämään uuteen kotiosoitteeseensa.

Kämpän hohtoa lisäsi vielä sekin, että EU koulun bussi kuulemma menee todella läheltä tuota taloa, joten muksujakaan ei tartte kuskata aina jonnekin huitsiin venailemaan dösää. Erittäin hienoa! Eli vähän yli 2 viikkoo meni, että sain noi asiat järkkään. Ei paha... Tosin tuuri oli kyllä aikalailla mukana kun tajusin katsoa noita ilmoituksia, ja totesin että nykyiset asukkaat ovat suomalaisia myös, joten siitähän se sitten lähti. Tästä kuuluu iso käsi Dufvan perheelle. Parhaassa tapauksessa voidaan siirtää kaasu-, sähkö- ja muut sopimukset suoraan meidän nimiin, jossa ehkä säästää myös kuluja. Italiaa pitää vaan alkaa opettelemaan vielä hanakammin kun vuokraemännät ei oikeastaan englantia puhu. Onneks Italialainen duunikaveri on ollut aivan uskomattoman ystävällinen ja suostunut tulemaan tulkkauskeikoille. Tarttee keksii sille kaverille jotain kivaa lahjaks, jahka virallinen soppari allekirjoitetaan.

Nyt taidan juhlistaa tätä hetkeä hakemalla baarista yhden oluen, ja jatkaa surffailua vielä hetken. Sen jälkeen voiskin suunnata takas omaan jääkaappiin (kämpäsä "lämpöä" n. 17 astetta) tekemään ekat kunnon piffit täällä olon aikana.

Tuesday, September 16, 2008

TidaatidaaTiisii

Selkähän siinä eilisessä reenissä sitten meni. Vasemman lapaluun kohdalta joku pikkulihas vihoittelee. Unta ei paljon yöllä tullut.

Nyt on byrokratian vaatimat kuviot kunnossa, ja pyydetty lupa ylitöiden käyttämiselle. Lisäksi just äsken tuli varausvahvistus Finskiltä, joten ensviikon torstaina oon taas Suomessa. Jiiihaa!!!

Kokeilin ensimmäisen kerran myös Italialaista pankkia on-line. Jopa osasin navigoida omaan tiliotteeseen. Ei ollu kiva. Koska byrokratia on mitä on, niin nyt ei tullu mittää lisiä liksaan. No, onneks täällä eläminen yssisseen ei paljoa maksa, kun hoitaa pääosan syömisistä duunipaikalla, eikä täältä mihinkään oikein voi lähteä varsinkaan viikolla.

Tiistai siis tylsää. Täällä on säät kylmenny melkein 10 astetta, ja koska yleisissä tiloissa ja esim. mun vuokrakerrostalossa ei aloiteta lämmityskautta kun vasta lokakuun 15, niin välillä on ollu aika vilu. Viime yönä vetäsin toisen peiton päälle ja heräsin keskellä yötä hikilammikon keskeltä. Kuumia aaltoja?

Huomenna, jos ehin niin kirjoitan sen mitä oon tässä parin viikon aikana keränny tietoa kahvikulttuurista. On "vähän" erilainen kun suomessa. Huomenna tosin yritän päästä kirjottamaan vuokrasopimuksen.