Pääsin vasta lähemmäs 12 illalla kotiin. Aika väsy olo. On tullut painettua taas aamu 8:sta asti enemmän tai vähemmän kieli vyön alla.
Duunissa oli yhden puolalaisen tyypin läksiäiset. Todella mukavan tuntuinen kaveri, mitä nyt olen vajaan 2 viikon aikana oppinu tuntemaan. Läksiäiset ei ollu mitenkään ihmeelliset, mutta kaveri oli käyny hakemassa paikallisesta leipomosta vähän naposteltavaa. Suolaset ny oli ihan ok, mutta ku pääs maistamaan niitä makeita... Meinasin jäädä siihen tarjottimen viereen passiin. Aika namia.
Lounaalla oli kova ihmettely romanialaisen ja italialaisen kolleegan kanssa mitä piffiä me syötiin. Se ei ollu kanaa. Romanialainen kaveri väitti että se on possua. Italialainen taas sanoi että se on kalkkunaa, tai oikeastaan se sanoi että se on kanaa isompi lentävä otus. Sillä oli silloin vähän sana hukassa, mutta muisti se sen loppujen lopuksi. Romanialainen ei tätä nielly, joten diplomaattina tarjosin niille kompromissin. Syötiin siis lentävää possua.
Vuokrakämppä alkaa näyttää entistä enemmän todelta. Käytiin tänään juurikin tuon italialaisen kolleegan kanssa vuokraemännän luona (vielä tarvitaan tulkkia). Ei ihmeitä odotettavissa, huomenna varmaan saan enkunkielisen sopparin tutkittavaksi, ja sitten se on periaatteessa allekirjoitusta vaille valmis. Tämä siis tarkoittaa, että meillä on hyvät, ellei jopa erinomaiset tilat majoittaa lähes millainen joukkue tahansa sieltä Suomesta. Ehkä ei ihan koko Ubisecurea, mutta kyllä sekin käy, jos tuotte omat sänkynne :-D
Loppuilta kuluikin sitten taas mailapeleissä. 2 tuntia hiostavan kosteassa 25 asteen lämmössä pari tuntia hutkimista. Aika jännästi alkaa esim. lämäritkin toimimaan paremmin, kun joku vähän neuvoo mitä kandee tehdä. Jalka ei onneks hajonnu enempää kun otin huomattavasti iisimmin kuin muu jengi. Silti pulssi huiteli taas siellä 170-180 tietämillä parhaimmillaan. Mun max syke on nyt sitten 210. En osaa lääketieteettömänä sanoa onko se hyvä juttu vaiko eikö. Ehkä Jaana vois heittää tähän kommentin?
Nää italialaiset on käsittämättömän sosiaalisia ja kivoja tyyppejä. Suomalaisena redneck hillbillynä tää vaatii jonkin verran totuttautumista. Kaikki ennakkokäsitykset siitä että sua yritetään pissiä silmään jokaisessa mahdollisessa tilanteessa on menny romukoppaan jo ajat sitten. Eli so far so good. Mutta... Kuulemma jos Naappoliin haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Nää pohjoisen pojat sanoo, että ne on jäyhiä, stressaantuneita ja hukkuu töihin, kun taas etelässä se on La Dolce Vita (enkä tarkoita nyt sitä Saijonmaan euroviisua). Etelässä on myös sanonta että makean elämän ohella / jälkeen on myös makea elämä tekemättä mitään. Eli paikallisetkin sanovat että elämä ja iloisuus jne kasvaa mitä etelämpään menee.
Säiden puolesta menee ihan kivasti, mutta eipä se mua lämmitä (tai oikeastaan kyllä se lämmittää kovastikin välillä kun kävellään lounaspaikkaan), sillä ei tota aurinkoa ole paljoa ehtinyt ihailemaan. Viikonlopuks luvattu sadetta ja kylmää (14 astetta tänne). Täytynee lähteä sitten Sveitsiin siihen parhaaseen Outlet ostariin viikonloppuna josko sais vaikka tytöille ostettua jotain kivaa.
Saturday, September 13, 2008
Keskiviikkona tapahtunutta
Keskiviikkoa lopuillaan... 10 09 08 siis.
Söin itteni aika ähkyks tänään lounaalla. Äppetiserina mozzarella+tomaattia, alkuruokana snadi kulho pastaa, pääruokana pari pikkupiffiä perunapallojen ja haudutetun pinaatin kera. Jälkkäriks sitten sellainen kiva leivonnainen. Jessus sentään.
Illalla piti mennä salille, mutta pääsin Varesesta pois vasta n. puol 10. Ei ehtiny enää. Varesessa menin käymään (taas) tietsikkakaupassa hakemassa virtajohtoja. Italiaan tultaessa on muistettava, että suomalaisilla jatkojohdoilla ei yksinään tee täällä yhtään mitään. Seinätöpseli ei sellasta hyväksy. Jatkojohdoissa täällä on kuitenkin sellanen samanlainen maadoitetun kaapelin paikka kun Suomessakin. Ostamani DVI-VGA adapteri ei tietenkään käynyt Applen DVI liittimeen. Eihän se mitenkään voi olla niin helppoa. AAAARRRGGGHHH.
Konekaupan jälkeen suunnistin sitten siihen paikalliseen Sittariin (Citymarket). Täällä sen nimi on IPER. Sivukommenttina todettakoon, että Sveitsin läpi halki ajaessani ajoin Jumbo -nimisen kauppakeskuksen ohi (ajettiinkohan me siitä myös kevättalvella?). Viimeeks en käyny IPERin peräosassa lainkaan. Nyt kävin ja leuka loksahti aika lailla maan rakoon. Siis voi herranjestasjumala sentään sitä lihan määrää! Sitä on vaikea kuvailla, mutta ehkä tää vois auttaa: Mieti kotimaista Sittarin lihatiskiä ja tarjontaa. Kerro se sitten noin kymmenellä niin pääset ehkä aika lähelle. Pelkästään kanatuotteita oli yhden Sittarin verran.
Yritä siinä runsaudensarvessa sitten päättää mitä haluat leivän päälle. Prosciuttoo oli varmaan 30 erilaista. Ostin sit 1 paketin summamutikassa ja täytyy sanoa että ei se ihan samalaista kuminauhaa oo ku mitä Suomessa yleensä saa paikallisesta tiskistä. Mun makuhermot ei kuitenkaan osaa sanoa onko se yhtään sen parempaa maultaan. Kait se on.
Huomenna olis sitten juttutuokio mahdollisen vuokraemännän kanssa. Saas nähdä kuinka käyp. Jos se loksahtaa, niin on aika bueno juttu. On suht lähellä, rauhallisessa paikassa 7h+keittiö+parit veskit+vintti+klitsu ja ihan kiva oma piha. Sinne sitten kelpaa kutsua ttuttavia jne... Vähän se nyt on nuhjusen näkönen ulkopuolelta, mutta ei pahasti. Sisälle uudet maalit vaan, niin se on siinä. Tää on vaan sellanen paikka, että lähes kaikki pinnat homehtuu aika nopeesti, varsinkin jos seinää vasten on esim. kaappi tms. Ja viimeaikaiset sateet ei o pal asiaa auttanu. Paikallisen (ison) järven pita on noussu viikon aikana 1,5m!!! Ja se järvi on tosiaan iso. Saas nähdä mitä tapahtuu sit kun syksyllä kuulemma pitäs alkaa sataa "kunnolla".
Tänään joku kysy postituslistalla mitä tehdä skorpioneille, joita tulee taloon sisään. SKORPIONEILLE??? WTF? Ei ollut samaa aluetta kuin tuo meidän mahdollinen uusi koti, mutta silti... Aavikollekko vaiko viidakkoonko mä oon tullu? Mut onneks nää "eurooppalaiset" skorpparit on kuulemma "säyseempii" kun oikeilla aavikoilla majailevat serkut.
Kylpy kutsuu... Buena notte.
Söin itteni aika ähkyks tänään lounaalla. Äppetiserina mozzarella+tomaattia, alkuruokana snadi kulho pastaa, pääruokana pari pikkupiffiä perunapallojen ja haudutetun pinaatin kera. Jälkkäriks sitten sellainen kiva leivonnainen. Jessus sentään.
Illalla piti mennä salille, mutta pääsin Varesesta pois vasta n. puol 10. Ei ehtiny enää. Varesessa menin käymään (taas) tietsikkakaupassa hakemassa virtajohtoja. Italiaan tultaessa on muistettava, että suomalaisilla jatkojohdoilla ei yksinään tee täällä yhtään mitään. Seinätöpseli ei sellasta hyväksy. Jatkojohdoissa täällä on kuitenkin sellanen samanlainen maadoitetun kaapelin paikka kun Suomessakin. Ostamani DVI-VGA adapteri ei tietenkään käynyt Applen DVI liittimeen. Eihän se mitenkään voi olla niin helppoa. AAAARRRGGGHHH.
Konekaupan jälkeen suunnistin sitten siihen paikalliseen Sittariin (Citymarket). Täällä sen nimi on IPER. Sivukommenttina todettakoon, että Sveitsin läpi halki ajaessani ajoin Jumbo -nimisen kauppakeskuksen ohi (ajettiinkohan me siitä myös kevättalvella?). Viimeeks en käyny IPERin peräosassa lainkaan. Nyt kävin ja leuka loksahti aika lailla maan rakoon. Siis voi herranjestasjumala sentään sitä lihan määrää! Sitä on vaikea kuvailla, mutta ehkä tää vois auttaa: Mieti kotimaista Sittarin lihatiskiä ja tarjontaa. Kerro se sitten noin kymmenellä niin pääset ehkä aika lähelle. Pelkästään kanatuotteita oli yhden Sittarin verran.
Yritä siinä runsaudensarvessa sitten päättää mitä haluat leivän päälle. Prosciuttoo oli varmaan 30 erilaista. Ostin sit 1 paketin summamutikassa ja täytyy sanoa että ei se ihan samalaista kuminauhaa oo ku mitä Suomessa yleensä saa paikallisesta tiskistä. Mun makuhermot ei kuitenkaan osaa sanoa onko se yhtään sen parempaa maultaan. Kait se on.
Huomenna olis sitten juttutuokio mahdollisen vuokraemännän kanssa. Saas nähdä kuinka käyp. Jos se loksahtaa, niin on aika bueno juttu. On suht lähellä, rauhallisessa paikassa 7h+keittiö+parit veskit+vintti+klitsu ja ihan kiva oma piha. Sinne sitten kelpaa kutsua ttuttavia jne... Vähän se nyt on nuhjusen näkönen ulkopuolelta, mutta ei pahasti. Sisälle uudet maalit vaan, niin se on siinä. Tää on vaan sellanen paikka, että lähes kaikki pinnat homehtuu aika nopeesti, varsinkin jos seinää vasten on esim. kaappi tms. Ja viimeaikaiset sateet ei o pal asiaa auttanu. Paikallisen (ison) järven pita on noussu viikon aikana 1,5m!!! Ja se järvi on tosiaan iso. Saas nähdä mitä tapahtuu sit kun syksyllä kuulemma pitäs alkaa sataa "kunnolla".
Tänään joku kysy postituslistalla mitä tehdä skorpioneille, joita tulee taloon sisään. SKORPIONEILLE??? WTF? Ei ollut samaa aluetta kuin tuo meidän mahdollinen uusi koti, mutta silti... Aavikollekko vaiko viidakkoonko mä oon tullu? Mut onneks nää "eurooppalaiset" skorpparit on kuulemma "säyseempii" kun oikeilla aavikoilla majailevat serkut.
Kylpy kutsuu... Buena notte.
Tuesday, September 9, 2008
080908 ja 090908 (ma-ti)
Tiistai 090908.
Ei oikeastaan mitään raportoitavaa. Normaali duunipäivä, jonka jälkeen tunti skypettelyä himaan päin katsellen välillä enemmän riehuvia tyttöjä ja välillä enemmän piirtäviä tyttöjä.
Italialaiselle duunikaverille ehdotettiin että päivällisellä pitäs syödä eturuokana sellasta mihin ei saa laittaa parmetsaania, ja johon erikseen pyydetään se, pääruokana pizzaa ketsupilla ja jälkkäriks capucciino. Kaveri pyöritteli päätään. Meidän menu oli pyhäinhäväistys...
Jalat ihan paksana. Huomenna odotettavissa vielä pahempaa...
Maanantai 08.09.08 (kahdeksas syyskuuta siis)
Jep... Tänään sitten oli koko päivä aurinkoista ja lämmintä. Ja mitä mä tein? Olin n. 6 asti duunissa, jonka jälkeen nopee kääntyminen "kotona" ja treeneihin.
Siellä sitten reväytin takareiden, mutta ei pahasti. Oli kuitenkin sen verran kovaa menoa, että nyt on jalat aivan totaalisen hajalla. Huominen tulee olemaan aikas kivaa. Treenit oli Fit4ever -nimisessä mestassa, joka on myös salibändijengin sponssi. Meil on sponssi :-DDDD.
Kisakalenteri selkeyty myös. Lokakuussa alkaa pelit Italian mestereita vastaan, ja tän kauden kovimmaks rankattua joukkuetta vastaan (siis toinen jengi kuin toi viime kauden mestarijengi). Jos mä oon tossa iskussaikuisesti -tiimissä, niin tän plokin lukijat ihan 100 varmasti osaa asettaa Italian mestaruusliigan tason kohdilleen. Muut suomalaiset on sanonu, että parhaat jengit on noin Suomen 2 divarin tasolla. Lokakuussa näkee. Kauden aikana ainakin 1 viikonloppu menee Roomassa. Muut on sitten enemmän tai vähemmän lähellä.
Blogi alkaa kuulostaa / näyttää vähän ykspuoliselta. Mut minkäs teet kun kerran tohon hommaan menee aika paljon siitä vähästä vapaa-ajasta, jota täällä on. Jos jaksaa tätä tahtia pitää yllä, niin jouluks vois mennä kotiin 10kg kevyempänä... Ja kakanlierut. Mä lähen ny jääkaapille hakee bissee.
Aini... Tänään se sitten kävi. Otin ruokalasta primi piattin (alkuruoka, pastaa). Pyysin siihen parmetsaania ja mamma tiskin takana papatti jotain italiaks, kun lappas sitä juustoa. Takana tullut paikallinen tulkkas, et mamma kovasti selitti että ei tähän ruokaan saa parmetsaania laittaa kun siinä on tonnikalaa tms. Eli kyllä - huhut pitää paikkansa, että tarjoilija ei välttämättä tuo pyytämääsi, jos hän katsoo että se on ruokaan sopimatonta. Mut vielä en o täällä pahaa ruokaa syöny...
Ainii II: Nytkun muistan, niin laitetaan noi SIM jutut vielä tähän.
Perjantaina oli pelko pepussa kun Vareseen ajettiin sen kreikkalaisen ja romanialaisen kanssa, että joudutaan pissiin kun kukaan siellä ei puhu englantia. No... Onneks siellä oli 1 mamma joka kielen taisi.
Mutta SIM kortin valitseminen Italiassa ja siihen liitettyjen palvelujen valkkaaminen ei todellakaan ole helppoa. Täällä on 4 operaattoria: Vodafone, TIM, Tre ja Wind. Jokaisella on n. 62789 erilaista pakettia tarjolla. Toisella on kk-maksua vastaan halpoja tekstareita ja toisella taas suht edullinen datapakeetti, mutta puhelut sikakalliita. No... Mun kriteerit oli, että puhelut Suomeen pitäs olla suht edullisia. Ja Tre operaattorilla oli netin mukaan 1c/min puhelut valitsemaasi maahan. WOW. Vodafonellakin oli vaan 15c/min ulkomaan puhelut valitsemaasi maahan. Tre:llä ja Vodefonella ei ollu kuitenkaan mitään järkeviä datapaketteja. Ihan ok, mutta ei yhtä hyviä ku esim TIM:llä.
Päästiin kauppaan... Juteltiin ja vedettiin Post-IT laput taskuista, ja sanottiin "Mä haluun ton" (Tren liittymä). No. Mamma siitä sitten vetäs jonku plakaatin ja näytti että mihin maahan haluut soittaa 1c/min. Helvetti... Ainoa maa mihin pysty soittamaan 1c/min oli Kiina. Muita, edullisia maita oli myös, mutta arvakkaaks oliks Suomee? Tai Kreikkaan...
Romanialainen siinä vieressä jo oli ottamassa sitä Vodafonee, mutta jotain hämminkiä siinä oli. Sitten mekin haluttiin Vodafone. Juupa juu... Ei Suomea listalla, vaikka Vodafonella on kumppani (Elisa) Suomessa. Prkle. Sit mamma tiskin takana näytti muiden optiot ja Windillä oli 30c/min Suomeen. Ei paha siihen nähden että roaming puhelut maksaa ihan törkeästi (esim. soitat Soneran SIMillä Italiasta Suomeen).
Mut ei siinä vielä mittää. Sit piti valita ottaako sopimuksen vaiko prepagato (prepaid) jutun. Kummallakin oli vähän omat juttunsa. Prepagatoon sai sitten kytkettyä 5GB daattapaketin, joten otin sen. Hyvänä puolena tossa on, että sen voi aina heivata huitsiin ja vaihtaa sopimukseen, jos niikseen tulee, tai toisen operaattorin SIMiin...
Puodista poistuttuamme käytiin sitten hakemassa Prepagato lippusia kiskalta. Otin 50e lappusen, ja totesin että kaikki ohjeet yms on italiaks. Ei enää yllättäny mua. Mut jotenkin on näemmä alkanu oppia kuuntelemaan Italiaa, kun baarissa sitten onnistuin aktivoimaan tuon 50e lappusen Italialaisen naisäänen ohjaamana. Ilman kolleegoja, jotka oli pelaillu näiden prepagato-hommien kanssa kotimaassaan, olisin ollu ihan hukassa.
Italiassa puhelinliittymän hankkiminen vaatii oman tutkinnon. Apuna kandee käyttää translate.google.com:ia, jolla saa operaattoreiden sivut käännettyä englanniks. Juu... ei ole englantia kenelläkään vaihtoehtona. Ei edes Vodafonella... Tai sitten menee puhelinkauppaan, sanoo "prepagato" ja lyö Codicia Fiscale kortin pöytään (Italialainen hetu kortti, mutta ilman mitään turvatekijöitä, kuten kuvaa jne... eli oikeastaan henkilökohtainen ALV kortti)
Nyt sit se toinen kalja...
Ei oikeastaan mitään raportoitavaa. Normaali duunipäivä, jonka jälkeen tunti skypettelyä himaan päin katsellen välillä enemmän riehuvia tyttöjä ja välillä enemmän piirtäviä tyttöjä.
Italialaiselle duunikaverille ehdotettiin että päivällisellä pitäs syödä eturuokana sellasta mihin ei saa laittaa parmetsaania, ja johon erikseen pyydetään se, pääruokana pizzaa ketsupilla ja jälkkäriks capucciino. Kaveri pyöritteli päätään. Meidän menu oli pyhäinhäväistys...
Jalat ihan paksana. Huomenna odotettavissa vielä pahempaa...
Maanantai 08.09.08 (kahdeksas syyskuuta siis)
Jep... Tänään sitten oli koko päivä aurinkoista ja lämmintä. Ja mitä mä tein? Olin n. 6 asti duunissa, jonka jälkeen nopee kääntyminen "kotona" ja treeneihin.
Siellä sitten reväytin takareiden, mutta ei pahasti. Oli kuitenkin sen verran kovaa menoa, että nyt on jalat aivan totaalisen hajalla. Huominen tulee olemaan aikas kivaa. Treenit oli Fit4ever -nimisessä mestassa, joka on myös salibändijengin sponssi. Meil on sponssi :-DDDD.
Kisakalenteri selkeyty myös. Lokakuussa alkaa pelit Italian mestereita vastaan, ja tän kauden kovimmaks rankattua joukkuetta vastaan (siis toinen jengi kuin toi viime kauden mestarijengi). Jos mä oon tossa iskussaikuisesti -tiimissä, niin tän plokin lukijat ihan 100 varmasti osaa asettaa Italian mestaruusliigan tason kohdilleen. Muut suomalaiset on sanonu, että parhaat jengit on noin Suomen 2 divarin tasolla. Lokakuussa näkee. Kauden aikana ainakin 1 viikonloppu menee Roomassa. Muut on sitten enemmän tai vähemmän lähellä.
Blogi alkaa kuulostaa / näyttää vähän ykspuoliselta. Mut minkäs teet kun kerran tohon hommaan menee aika paljon siitä vähästä vapaa-ajasta, jota täällä on. Jos jaksaa tätä tahtia pitää yllä, niin jouluks vois mennä kotiin 10kg kevyempänä... Ja kakanlierut. Mä lähen ny jääkaapille hakee bissee.
Aini... Tänään se sitten kävi. Otin ruokalasta primi piattin (alkuruoka, pastaa). Pyysin siihen parmetsaania ja mamma tiskin takana papatti jotain italiaks, kun lappas sitä juustoa. Takana tullut paikallinen tulkkas, et mamma kovasti selitti että ei tähän ruokaan saa parmetsaania laittaa kun siinä on tonnikalaa tms. Eli kyllä - huhut pitää paikkansa, että tarjoilija ei välttämättä tuo pyytämääsi, jos hän katsoo että se on ruokaan sopimatonta. Mut vielä en o täällä pahaa ruokaa syöny...
Ainii II: Nytkun muistan, niin laitetaan noi SIM jutut vielä tähän.
Perjantaina oli pelko pepussa kun Vareseen ajettiin sen kreikkalaisen ja romanialaisen kanssa, että joudutaan pissiin kun kukaan siellä ei puhu englantia. No... Onneks siellä oli 1 mamma joka kielen taisi.
Mutta SIM kortin valitseminen Italiassa ja siihen liitettyjen palvelujen valkkaaminen ei todellakaan ole helppoa. Täällä on 4 operaattoria: Vodafone, TIM, Tre ja Wind. Jokaisella on n. 62789 erilaista pakettia tarjolla. Toisella on kk-maksua vastaan halpoja tekstareita ja toisella taas suht edullinen datapakeetti, mutta puhelut sikakalliita. No... Mun kriteerit oli, että puhelut Suomeen pitäs olla suht edullisia. Ja Tre operaattorilla oli netin mukaan 1c/min puhelut valitsemaasi maahan. WOW. Vodafonellakin oli vaan 15c/min ulkomaan puhelut valitsemaasi maahan. Tre:llä ja Vodefonella ei ollu kuitenkaan mitään järkeviä datapaketteja. Ihan ok, mutta ei yhtä hyviä ku esim TIM:llä.
Päästiin kauppaan... Juteltiin ja vedettiin Post-IT laput taskuista, ja sanottiin "Mä haluun ton" (Tren liittymä). No. Mamma siitä sitten vetäs jonku plakaatin ja näytti että mihin maahan haluut soittaa 1c/min. Helvetti... Ainoa maa mihin pysty soittamaan 1c/min oli Kiina. Muita, edullisia maita oli myös, mutta arvakkaaks oliks Suomee? Tai Kreikkaan...
Romanialainen siinä vieressä jo oli ottamassa sitä Vodafonee, mutta jotain hämminkiä siinä oli. Sitten mekin haluttiin Vodafone. Juupa juu... Ei Suomea listalla, vaikka Vodafonella on kumppani (Elisa) Suomessa. Prkle. Sit mamma tiskin takana näytti muiden optiot ja Windillä oli 30c/min Suomeen. Ei paha siihen nähden että roaming puhelut maksaa ihan törkeästi (esim. soitat Soneran SIMillä Italiasta Suomeen).
Mut ei siinä vielä mittää. Sit piti valita ottaako sopimuksen vaiko prepagato (prepaid) jutun. Kummallakin oli vähän omat juttunsa. Prepagatoon sai sitten kytkettyä 5GB daattapaketin, joten otin sen. Hyvänä puolena tossa on, että sen voi aina heivata huitsiin ja vaihtaa sopimukseen, jos niikseen tulee, tai toisen operaattorin SIMiin...
Puodista poistuttuamme käytiin sitten hakemassa Prepagato lippusia kiskalta. Otin 50e lappusen, ja totesin että kaikki ohjeet yms on italiaks. Ei enää yllättäny mua. Mut jotenkin on näemmä alkanu oppia kuuntelemaan Italiaa, kun baarissa sitten onnistuin aktivoimaan tuon 50e lappusen Italialaisen naisäänen ohjaamana. Ilman kolleegoja, jotka oli pelaillu näiden prepagato-hommien kanssa kotimaassaan, olisin ollu ihan hukassa.
Italiassa puhelinliittymän hankkiminen vaatii oman tutkinnon. Apuna kandee käyttää translate.google.com:ia, jolla saa operaattoreiden sivut käännettyä englanniks. Juu... ei ole englantia kenelläkään vaihtoehtona. Ei edes Vodafonella... Tai sitten menee puhelinkauppaan, sanoo "prepagato" ja lyö Codicia Fiscale kortin pöytään (Italialainen hetu kortti, mutta ilman mitään turvatekijöitä, kuten kuvaa jne... eli oikeastaan henkilökohtainen ALV kortti)
Nyt sit se toinen kalja...
Sunday, September 7, 2008
Sunnuntaifiiliksii
Aamupäivä meni sitten salibändiä pelattaessa. Olin paikalla 12.30, ja siellä ei ollu ketään. Tietysti ajattelin, että olin muistanu paikan tai ajan väärin. No takas taapertaessa törmäsin johonkin hemmoon, joka sano että kyllä mä ihan oikeassa paikassa olin, mutta peli alkaa Italialaiseen 12.30 aikaan, joka siis tarkoittaa 12.40 - 13.00 välistä aikaa.
Pelin jälkeen sain kutsun BBQ bileisiin, johon sitten mentiin Bjornin kanssa iltapäivällä. Paikalla paljon salibändiläisiä + muita tyyppejä. Vähän oli orpo oli kun ei sitä Italiaa osaa, mutta onneks pärjäs englannilla, ja yllis suomella, jota juttelin jonkun ruotsalaisen kanssa, jonka vanhemmat oli suomalaisia. BBQ kaverin naapurista oli edellisenä päivänä lähteny katto lentoon ukkospuuskassa, ja lähistöllä kaatuillu puita oikein kivasti. Sellasta...
Vaihteeks nyt illalla sataa taas kaatamalla, ja taas vaihteeks salama jyrähti n. 1min sitten ihan suoraan kohdalla. No, ens viikoks on luvattu jotain 30 asteen lämpötiloja ja ehkä jopa poutaa.
Yhteystietoja, nytkun niitä on:
Osoite: Via Esperia 229/12, 21027-Ispra VA, Italy
Puhelin: +39 388 1269120
Nyt sitten takas kämpille kattomaan kuinka paljon mun just pestyjä vaatteita on tässä ukkosessa lennelly partsilta ties minne.
Pelin jälkeen sain kutsun BBQ bileisiin, johon sitten mentiin Bjornin kanssa iltapäivällä. Paikalla paljon salibändiläisiä + muita tyyppejä. Vähän oli orpo oli kun ei sitä Italiaa osaa, mutta onneks pärjäs englannilla, ja yllis suomella, jota juttelin jonkun ruotsalaisen kanssa, jonka vanhemmat oli suomalaisia. BBQ kaverin naapurista oli edellisenä päivänä lähteny katto lentoon ukkospuuskassa, ja lähistöllä kaatuillu puita oikein kivasti. Sellasta...
Vaihteeks nyt illalla sataa taas kaatamalla, ja taas vaihteeks salama jyrähti n. 1min sitten ihan suoraan kohdalla. No, ens viikoks on luvattu jotain 30 asteen lämpötiloja ja ehkä jopa poutaa.
Yhteystietoja, nytkun niitä on:
Osoite: Via Esperia 229/12, 21027-Ispra VA, Italy
Puhelin: +39 388 1269120
Nyt sitten takas kämpille kattomaan kuinka paljon mun just pestyjä vaatteita on tässä ukkosessa lennelly partsilta ties minne.
Saturday, September 6, 2008
torstai, perjantai ja lauantai
4.9.2008
Viikko alkaa lähestyä loppua. Työpäivä oli ihan tavallinen, ei mitään ihmeitä. Sain kuitenkin kiinni yhden suomalaisen, joka on lähdössä täältä poijes, ja joka oli tarjoamassa itse vuokraamaansa kämppää eteenpäin. Kuulosti aika houkuttelevalta. Huomenna saa sitten nähdä ja tietää lisää.
Päivän paras anti oli kuitenkin kun saatiin Skype toimimaan tonne kotiinpäin. Näin tytöt (3kpl, 1 isompi 2 vähän pienempää) ja pystyin juttelee niiden kanssa. Täs on nyt menny kohta viikko reissussa, ja tehtävää ja hommaa on ollu niin paljon, että ei ole oikeastaan ehtiny ajatella mitään muuta. Tänään sitä vasta tajus kuinka paha ikävä voi olla. Kun ei pysty halaamaan tai paijaamaan tai koskettamaan niitä joita rakastaa... rankkaa.
Skypettelyn jälkeen oli sitten vuorossa 2h salibandyä. Ekaks valmentaja (meillä on valmentaja!!!) käski meidät kuntotestiin. Mun kuntohan on tunnetusti loooistava, joten kukaan ei varmaan arvaa kuka putos kuntotestistä ekaks veke. No, mun pulssi oli tosin 210... Kuntotestin jälkeen ihan oikeasti treenattiin syöttelyä, kuvioita jne. Lopuksi vielä vähän peliä. n. 30min treenien jälkeen alko sataa aivan tolkuttomasti. Suomessa mun näkemät kaatosateet ei o ollu mitään verrattuna tähän. Ja kerran salama jysähti aivan treenihallin päällä.
Valmentaja on Italian maajoukkueessa pelaava kaveri, ja hommat hoitu luonnollisesti italiaks. Just... Onneks pysty tsekkaamaan mitä ensimmäiset teki ja sitten matkimaan. Välillä joku onneks tulkkas englanniks.
Reenien jälkeen mentiin sitten bisselle paikalliseen (ei ClubHouseen). Siellä söin jotain juttua, jonka nimi on jo onnellisesti unohtunu, mutta lätty, jonka välissä rucolaa, parmetsaania ja prosciuttoo (sitä kinkkusysteemii). Oli oikein hyvää. Baariin mentiin luonnollisesti sen takia, että siellä oli häppiour.
Homma vaikutti hauskalta, ja sain virallisesti valmentajalta kutsun jäseneksi Italian mestaruusliigassa pelaavaan joukkueeseen. Jiihaa!!! Eka matsi kuulemma 7 viikon päästä. Nyt tarttis siis jotain tehdä, että ei tunnu n. 30 sekunnin juoksemisen jälkeen siltä että kuolema tulee.
Ulkona sataa vieläkin ja salamoi (nyt kello n. puol 1). Eli vettä on tullu viimesten 4 tunnin aikana aikalailla. Sadepisaratkin on sellaisa peukalon kokoisia. Ite olin n. 5 sekuntia ilman sateensuojaa, ja melkein kaikki vaatteet märkänä. Paikalla pidemmän (useita vuosia) aikaa olleet myös sano, että tää on ollu säiden puolesta huonoin vuosi pitkään aikaan. Syksyn kuulemma pitäs olla kiva (lue: kuiva). Saa nähä.
Huomenna joudun varmaan pesemään pyykkiä. Saas nähdä millä ilveellä ne saa kuivaks.
_________________
5.9.
Ehkä tää alkaa nyt muodostua tää työnkuva?
Rollasin itteni ITIL ja Java kursseille. Ne on ihan saletisti hyödyllisiä. Mutta kuten EU:hun kuuluu, ei se ole noin yksinkertaista. Koulutushakemukset pitää hyväksyttää ties kuinka monessa portaassa...
Illalla käytiin yhden romanialaisen ja kreikkalaisen kaverin kanssa hakemassa uudet SIMit. Mä hommasin niiden lisäx kaikennäköisiä vessa- ja keittiöpuhdistusjuttuja, pölkkärin ja LCD näytön.
Kävin myös tänäään kattomassa erään Suomalaisperheen kämppää, joka oli oikeastaan meidän tarpeisiin aivan täydellinen. Jos vain luoja suo ja planeetat menee oikeaan järkkään, niin me voitas jopa saada se.
Kirjottelen tätä nyt aika pierussa, kun tuon 3xlitran tuopin jälkeen oltiin tulossa kotiinpäin Bogdanin kanssa, ja yllispyllis törmättiin johonkin once-in-a-week pippaloon, jossa viina virtas. Bacardicolaa siinä tuli sitten kiskottua kun salibändijengin Björn sitä tarjoili.
Nyt mulla tosin on italialainen puhelinnuero, ja täältä sen saa, jos joku vaan se mulle kertoo jossain vaiheessa. Eli SIMin saatuani en sitten saanut selville mikä on mun oikea Italialainen numero.
___________________
6.9.
Kankkunen oli jonkinmoinen. Harmittaa... Ulkona on pitkästä aikaa ihan kohtuullinen keli, ja mä nukuin puolet päivästä kankkushuuruissa. Täytyy lähtee kattelee maisemia ja tutustuu vähän paremmin paikkoihin.
Tietysti se LCD näyttö jonka hommasin vaatii DVI - VGA adapterin, joita mulla ei tietenkään oo mukana. Taas joutuu lähtee Vareseen. Hemmetti. Tosin siellä on supermarketti, jonka hinnat on huomattavasti edullisemmat kun paikallisessa putiikissa, ja valikoima aika hemmetin kattava, paitti tiskiharjaa en sieltä löytäny. Näemmä täällä etelässä asitiat pestään sienellä, ei harjalla. Bogdan ja Christos ihmetteli kauppareissulla että mitä ihmeen harjaa mä oikein metsästän.
Viikko alkaa lähestyä loppua. Työpäivä oli ihan tavallinen, ei mitään ihmeitä. Sain kuitenkin kiinni yhden suomalaisen, joka on lähdössä täältä poijes, ja joka oli tarjoamassa itse vuokraamaansa kämppää eteenpäin. Kuulosti aika houkuttelevalta. Huomenna saa sitten nähdä ja tietää lisää.
Päivän paras anti oli kuitenkin kun saatiin Skype toimimaan tonne kotiinpäin. Näin tytöt (3kpl, 1 isompi 2 vähän pienempää) ja pystyin juttelee niiden kanssa. Täs on nyt menny kohta viikko reissussa, ja tehtävää ja hommaa on ollu niin paljon, että ei ole oikeastaan ehtiny ajatella mitään muuta. Tänään sitä vasta tajus kuinka paha ikävä voi olla. Kun ei pysty halaamaan tai paijaamaan tai koskettamaan niitä joita rakastaa... rankkaa.
Skypettelyn jälkeen oli sitten vuorossa 2h salibandyä. Ekaks valmentaja (meillä on valmentaja!!!) käski meidät kuntotestiin. Mun kuntohan on tunnetusti loooistava, joten kukaan ei varmaan arvaa kuka putos kuntotestistä ekaks veke. No, mun pulssi oli tosin 210... Kuntotestin jälkeen ihan oikeasti treenattiin syöttelyä, kuvioita jne. Lopuksi vielä vähän peliä. n. 30min treenien jälkeen alko sataa aivan tolkuttomasti. Suomessa mun näkemät kaatosateet ei o ollu mitään verrattuna tähän. Ja kerran salama jysähti aivan treenihallin päällä.
Valmentaja on Italian maajoukkueessa pelaava kaveri, ja hommat hoitu luonnollisesti italiaks. Just... Onneks pysty tsekkaamaan mitä ensimmäiset teki ja sitten matkimaan. Välillä joku onneks tulkkas englanniks.
Reenien jälkeen mentiin sitten bisselle paikalliseen (ei ClubHouseen). Siellä söin jotain juttua, jonka nimi on jo onnellisesti unohtunu, mutta lätty, jonka välissä rucolaa, parmetsaania ja prosciuttoo (sitä kinkkusysteemii). Oli oikein hyvää. Baariin mentiin luonnollisesti sen takia, että siellä oli häppiour.
Homma vaikutti hauskalta, ja sain virallisesti valmentajalta kutsun jäseneksi Italian mestaruusliigassa pelaavaan joukkueeseen. Jiihaa!!! Eka matsi kuulemma 7 viikon päästä. Nyt tarttis siis jotain tehdä, että ei tunnu n. 30 sekunnin juoksemisen jälkeen siltä että kuolema tulee.
Ulkona sataa vieläkin ja salamoi (nyt kello n. puol 1). Eli vettä on tullu viimesten 4 tunnin aikana aikalailla. Sadepisaratkin on sellaisa peukalon kokoisia. Ite olin n. 5 sekuntia ilman sateensuojaa, ja melkein kaikki vaatteet märkänä. Paikalla pidemmän (useita vuosia) aikaa olleet myös sano, että tää on ollu säiden puolesta huonoin vuosi pitkään aikaan. Syksyn kuulemma pitäs olla kiva (lue: kuiva). Saa nähä.
Huomenna joudun varmaan pesemään pyykkiä. Saas nähdä millä ilveellä ne saa kuivaks.
_________________
5.9.
Ehkä tää alkaa nyt muodostua tää työnkuva?
Rollasin itteni ITIL ja Java kursseille. Ne on ihan saletisti hyödyllisiä. Mutta kuten EU:hun kuuluu, ei se ole noin yksinkertaista. Koulutushakemukset pitää hyväksyttää ties kuinka monessa portaassa...
Illalla käytiin yhden romanialaisen ja kreikkalaisen kaverin kanssa hakemassa uudet SIMit. Mä hommasin niiden lisäx kaikennäköisiä vessa- ja keittiöpuhdistusjuttuja, pölkkärin ja LCD näytön.
Kävin myös tänäään kattomassa erään Suomalaisperheen kämppää, joka oli oikeastaan meidän tarpeisiin aivan täydellinen. Jos vain luoja suo ja planeetat menee oikeaan järkkään, niin me voitas jopa saada se.
Kirjottelen tätä nyt aika pierussa, kun tuon 3xlitran tuopin jälkeen oltiin tulossa kotiinpäin Bogdanin kanssa, ja yllispyllis törmättiin johonkin once-in-a-week pippaloon, jossa viina virtas. Bacardicolaa siinä tuli sitten kiskottua kun salibändijengin Björn sitä tarjoili.
Nyt mulla tosin on italialainen puhelinnuero, ja täältä sen saa, jos joku vaan se mulle kertoo jossain vaiheessa. Eli SIMin saatuani en sitten saanut selville mikä on mun oikea Italialainen numero.
___________________
6.9.
Kankkunen oli jonkinmoinen. Harmittaa... Ulkona on pitkästä aikaa ihan kohtuullinen keli, ja mä nukuin puolet päivästä kankkushuuruissa. Täytyy lähtee kattelee maisemia ja tutustuu vähän paremmin paikkoihin.
Tietysti se LCD näyttö jonka hommasin vaatii DVI - VGA adapterin, joita mulla ei tietenkään oo mukana. Taas joutuu lähtee Vareseen. Hemmetti. Tosin siellä on supermarketti, jonka hinnat on huomattavasti edullisemmat kun paikallisessa putiikissa, ja valikoima aika hemmetin kattava, paitti tiskiharjaa en sieltä löytäny. Näemmä täällä etelässä asitiat pestään sienellä, ei harjalla. Bogdan ja Christos ihmetteli kauppareissulla että mitä ihmeen harjaa mä oikein metsästän.
Wednesday, September 3, 2008
2. ja 3. päivän tapahtumat
2.9.
Toinen duunipäivä sitten ohi. Eipä mitään ihmeitä tapahtunut, oikeastaan aika tylsää. Ainoa jännä hetki oli, kun lähdin taas sompailemaan kylille GPSn avustamana. Vain 1 vikakäännös tuli tehtyä paluumatkalla, ja sekin sen takia että GPS sanoi että mene oikealle, kun piti mennä vasemmalle. Nyt alkaa Varesen reitti olla hanskassa. Erittäin vähän yllättävää oli, että vaikka kuinka mutkainen tie oli, ja itse ainakin huristelin kohtuu vauhdikkaasti, niin lähes aina oli joku peräluukusta tulossa sisään. Ihme että näillä menohaluilla ei tästä maasta löydy F1 kalustoa lihalliselta puolelta. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki lupaukset ajaa itsensä jonnekin rotkonpohjalle ennenkuin pääsisi vauhtiauton rattiin. Mene ja tiedä. Mielenkiintoista tää liikennekulttuuri ainakin on.
Retki oli sitten pyhitetty uuden iPhonen hankinnalle. Sellanen siis käytiin hakemassa, ja palatessani "kotiin" muistin, että toi SIM kortin vaihto-operaatio onkin vähän hankalampi. No, eikun ClubHouselle, ja kysymään baarimikolta / tarjoilijalta olisko niillä paperiklipsua. Eihän ne tietenkään puhunu enklantia, joten siinä sitten yritin keksiä millä elekielen liikkellä ilmoittasin mitä tarttisin. n. 20sek söhläämisen jälkeen kummatkin todettiin että ei toivoa, tai sen tarjoilijan katse lasittui. Eiks nää pelaa täällä Pictonaryä tms ollenkaan??? No... Googletin sitten sanan, ja näytin sitä sille tarjoilijalle. Ei siltikään menny jakeluun. WTF!!!
Siihen tuli sitten joku hemmo viereen, ja kyseli mitä mä oikeen siinä keuhkoan. Kerroin tarttevani paperiklipsua iPhonen avaamiseen. Tietysti se kaveri oli Mac miehiä, ja laukusta löyty hakaneulanen, vaikka ei sillä itsellä mitään iPhonea ollu (täähän on itsestään selvää että jokaisella Macbook Pron omistajalla on se hakaneula). Siinä sitten baaritiskillä laitoin SIMin iPhoneen ja kiitin avuliasta setää. Nyt on biisit synkattu, ja aika taitaa olla lähteä koisaamaan. Tämä viesti taas uploadataan huomenaamulla, jahka pääsen jonkinsortin verkon ääreen.
Tänään n. 21 - 26 astetta. Lounas 1.6euroa (keitto, salaatti, vissyvesi, leipä).
3.9. Clubhousessa kirjoittelemassa. Cacca päivä säiden puolesta, vaan n. 22 astetta lämmintä ja sataa koko ajan. Yöllä tais olla ukkosta, mutta onneks oli korvatulpat päässä.
Yritin sitten tänään hommata itselleni paikallisen operaattorin SIM korttia. Ei oikein ottanu onnistuakseen, kun kukaan ei liikkeessä puhunut enklantia. Ei edes asiakkaat. Se jäi sitten siihen. Jotenkin sain ymmärretyä, että eivät voi paikallisesti sitä duunata, vaan pitää mennä johonkin "emoliikkeeseen".
Löysinpä sitten siitä iPhonepaketeistakin sen SIM kortin vaihtotyökalun. Hö...
Nyt vähä surffailua, ruoka, pitkä kuuma kylpy ja koisaamaan. Ehkä joutuu taas huomenna painumaan sinne Vareseen hakee sitä pirun SIM -korttia.
Toinen duunipäivä sitten ohi. Eipä mitään ihmeitä tapahtunut, oikeastaan aika tylsää. Ainoa jännä hetki oli, kun lähdin taas sompailemaan kylille GPSn avustamana. Vain 1 vikakäännös tuli tehtyä paluumatkalla, ja sekin sen takia että GPS sanoi että mene oikealle, kun piti mennä vasemmalle. Nyt alkaa Varesen reitti olla hanskassa. Erittäin vähän yllättävää oli, että vaikka kuinka mutkainen tie oli, ja itse ainakin huristelin kohtuu vauhdikkaasti, niin lähes aina oli joku peräluukusta tulossa sisään. Ihme että näillä menohaluilla ei tästä maasta löydy F1 kalustoa lihalliselta puolelta. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki lupaukset ajaa itsensä jonnekin rotkonpohjalle ennenkuin pääsisi vauhtiauton rattiin. Mene ja tiedä. Mielenkiintoista tää liikennekulttuuri ainakin on.
Retki oli sitten pyhitetty uuden iPhonen hankinnalle. Sellanen siis käytiin hakemassa, ja palatessani "kotiin" muistin, että toi SIM kortin vaihto-operaatio onkin vähän hankalampi. No, eikun ClubHouselle, ja kysymään baarimikolta / tarjoilijalta olisko niillä paperiklipsua. Eihän ne tietenkään puhunu enklantia, joten siinä sitten yritin keksiä millä elekielen liikkellä ilmoittasin mitä tarttisin. n. 20sek söhläämisen jälkeen kummatkin todettiin että ei toivoa, tai sen tarjoilijan katse lasittui. Eiks nää pelaa täällä Pictonaryä tms ollenkaan??? No... Googletin sitten sanan, ja näytin sitä sille tarjoilijalle. Ei siltikään menny jakeluun. WTF!!!
Siihen tuli sitten joku hemmo viereen, ja kyseli mitä mä oikeen siinä keuhkoan. Kerroin tarttevani paperiklipsua iPhonen avaamiseen. Tietysti se kaveri oli Mac miehiä, ja laukusta löyty hakaneulanen, vaikka ei sillä itsellä mitään iPhonea ollu (täähän on itsestään selvää että jokaisella Macbook Pron omistajalla on se hakaneula). Siinä sitten baaritiskillä laitoin SIMin iPhoneen ja kiitin avuliasta setää. Nyt on biisit synkattu, ja aika taitaa olla lähteä koisaamaan. Tämä viesti taas uploadataan huomenaamulla, jahka pääsen jonkinsortin verkon ääreen.
Tänään n. 21 - 26 astetta. Lounas 1.6euroa (keitto, salaatti, vissyvesi, leipä).
3.9. Clubhousessa kirjoittelemassa. Cacca päivä säiden puolesta, vaan n. 22 astetta lämmintä ja sataa koko ajan. Yöllä tais olla ukkosta, mutta onneks oli korvatulpat päässä.
Yritin sitten tänään hommata itselleni paikallisen operaattorin SIM korttia. Ei oikein ottanu onnistuakseen, kun kukaan ei liikkeessä puhunut enklantia. Ei edes asiakkaat. Se jäi sitten siihen. Jotenkin sain ymmärretyä, että eivät voi paikallisesti sitä duunata, vaan pitää mennä johonkin "emoliikkeeseen".
Löysinpä sitten siitä iPhonepaketeistakin sen SIM kortin vaihtotyökalun. Hö...
Nyt vähä surffailua, ruoka, pitkä kuuma kylpy ja koisaamaan. Ehkä joutuu taas huomenna painumaan sinne Vareseen hakee sitä pirun SIM -korttia.
Tuesday, September 2, 2008
Tapahtumat ensimmäisenä päivänä..
Koitetaan pitää päiväkirjaa yllä. Ensimmäinen työpäivä on takana. Se kuluikin sitten oikeastaan kokonaan tervetulomuodollisuuksissa, joihin kuuluu sopimusten ja ties kuinka monien papereiden allekirjoitusta. Byrokratiasta ei ainakaan ole puutetta. Samoja henkilö- ja perustietoja joutuu täyttämään todella moneen otteeseen, ja niitä varmasti myös käsitellään useassa eri paikassa, eri järjestelmillä. Kustannuksia voisi ehkä säästää keskitetyllä identiteettitietokannalla?
Ensimmäisen päivän alussa kuulin erään miehen juttelevan kovasti suomalaisella aksentilla englantia. Kävi ilmi, että TKK:n entinen tutkijahan se siinä, ja joka vielä harrastaa sähköisen musiikin tekemistä syntsilla ja softalla. Ja että hän on majoittunut yhtä kerrosta alemmas meikäläistä samassa hieman nuhjuisessa kerrostalokämpässä.
Kämppä on yhdelle hegelle ihan ok, ehkä jopa 2 aikuiselle, mutta pissi sukassa odotan hetkeä kun muksut tulee tänne kanssa. Jo nyt mun kalsarit (en edes tiennyt että omistin noin hirvittävän läjän kalsonkeja) ja sukat ja teepparit ja muut releet vie melkein kaikki kaappitilat. Ja osa vermeistä on vielä säkeissä. Suurinta osaa en tuu varmaan tarviimaan edes tässä talossa asumisen ajan. Tarkoitus on kyllä lähteä etsimään oikeaa kunnon kämppää lähes heti.
Tämän päivän sää: aamupäivä n. 22 astetta ja sateista. Iltapäivä n. 26-27 asetetta ja aurinkoista. Pohjoisen poika hikoilu ku sika ku autoa muuttokuormasta purkas.
Illallinen: Paikallisessa Club Housessa: Primi Piatti oli jotain pastajuttua, ihan ok. Secondi piatti oli sitten vähän yllätyksellisempi. Lautasellinen kylmää metsuffia, juustopala ja sivussa perunaa jonkun muna+juustomömmön kera. Jälkkärijätski oli kyllä hyvää. Noi safkat ja 2 x stobe = vähän vajaat 9 egee. Noilla hinnoilla ei o mitään järkee kokata itselleen päivällistä / illallista täällä. Lounas makso jotain 4.5euroa. Ei tosin ollut mikään ihmeellinen (en ottanut primi piattia). Salaatin kanssa erilaisia öljyjä ja etikoita tms. oli tarjolla n. 20 erilaista. Öh...
Ensimmäisenä päivänä taisin myös ilmoittautua paikalliseen salibandyjengiin. Pelaavat Italian mestaruusliigassa, eli on mahdollisuus päästä pelaamaan korkeimmalla kansallisella sarjatasolla. Mestaruuteen ei taida olla mahiksia. Pitäs varmaan perustaa pesisliiga että pääsis heiluttelemaan mestaruuspystiä...
Ensimmäisen päivän alussa kuulin erään miehen juttelevan kovasti suomalaisella aksentilla englantia. Kävi ilmi, että TKK:n entinen tutkijahan se siinä, ja joka vielä harrastaa sähköisen musiikin tekemistä syntsilla ja softalla. Ja että hän on majoittunut yhtä kerrosta alemmas meikäläistä samassa hieman nuhjuisessa kerrostalokämpässä.
Kämppä on yhdelle hegelle ihan ok, ehkä jopa 2 aikuiselle, mutta pissi sukassa odotan hetkeä kun muksut tulee tänne kanssa. Jo nyt mun kalsarit (en edes tiennyt että omistin noin hirvittävän läjän kalsonkeja) ja sukat ja teepparit ja muut releet vie melkein kaikki kaappitilat. Ja osa vermeistä on vielä säkeissä. Suurinta osaa en tuu varmaan tarviimaan edes tässä talossa asumisen ajan. Tarkoitus on kyllä lähteä etsimään oikeaa kunnon kämppää lähes heti.
Tämän päivän sää: aamupäivä n. 22 astetta ja sateista. Iltapäivä n. 26-27 asetetta ja aurinkoista. Pohjoisen poika hikoilu ku sika ku autoa muuttokuormasta purkas.
Illallinen: Paikallisessa Club Housessa: Primi Piatti oli jotain pastajuttua, ihan ok. Secondi piatti oli sitten vähän yllätyksellisempi. Lautasellinen kylmää metsuffia, juustopala ja sivussa perunaa jonkun muna+juustomömmön kera. Jälkkärijätski oli kyllä hyvää. Noi safkat ja 2 x stobe = vähän vajaat 9 egee. Noilla hinnoilla ei o mitään järkee kokata itselleen päivällistä / illallista täällä. Lounas makso jotain 4.5euroa. Ei tosin ollut mikään ihmeellinen (en ottanut primi piattia). Salaatin kanssa erilaisia öljyjä ja etikoita tms. oli tarjolla n. 20 erilaista. Öh...
Ensimmäisenä päivänä taisin myös ilmoittautua paikalliseen salibandyjengiin. Pelaavat Italian mestaruusliigassa, eli on mahdollisuus päästä pelaamaan korkeimmalla kansallisella sarjatasolla. Mestaruuteen ei taida olla mahiksia. Pitäs varmaan perustaa pesisliiga että pääsis heiluttelemaan mestaruuspystiä...
Subscribe to:
Posts (Atom)
Posts
