Taas on jotain poikki

Jos ei kaasulämmitin keljuile, niin sitten se on jotain muuta. Nyt on sitten Internetti hukassa kotona. Se meni jonnekin piiloon ku olin Suomessa, enkä enää löydä sitä. Taas saa soittaa Telecomille ja ihmetellä että mitä mitä mitä...

Skeida on nyt sitten turvallisesti kotomaassa, joten toivottavasti se säästyy italialaisilta Fittipaldeilta. Matka takasinpäin oli aika jännä. Lähtöpäivää edeltävinä päivinä oli täällä satanu 3 päivää putkeen, n. 25cm vådaa. Sateet oli luonnollisesti siirtyny Alpeille ja niiden taakse saksaan. Alppien ylitys tarkottaa kiipeemistä n. 1700m korkeuteen, joten siellä ei ollu vettä vaan pirusti lunta. Ja mullahan on tietty vaan kesänakit...

Aamulla 6 aikaan startatessa oli 350m korkeudella 5 astetta lämmintä. "Hiukan" jännitti mitä siellä ylempänä oli. Edellisen illan olin panikoinu, ku duunikaverit oli sanonu että San Bernardinossa, jonka kautta mun piti mennä, oli tullu lunta ihan helevatasti. Sitten piti yrittää jostain pierasta lumiketjut Skeidaan. Tietenkään kellään ei ollu sopivia, tai lainkaan ollenkaan sellaisia. Kaupoista ne oli tietty jo aikapäiviä sitten viety pois varastoon tms. Onneks tossa Celicassa tuli mukana ketjut, jotka oli täysin passelit Skeidalle. Ne konttiin ja homma on pulkassa.

Ennen Sand Bernardinoa sitten alko GPS väittämään että mun pitää kääntyä takaisin, kun se oli saanu jotain uutta trafiikki-informaatiota. Olin jo kiivenny jonku matkaa ja lunta alko tosiaan näkyä siinä 1km paikkeilla. En sitten vällänny GPSin infoista, koska matkaa olis tullu yht'äkkiä 250km lisää. Kelasin, et ku kerran Saksan kilvissä tulee autoja vastaan, on sitä kautta jotenkuten mahdollista mennä vuorien toiselle puolelle. Lunta olikin sitten siellä 1,5km korkeudessa varmaan 20-30 senttiä, mutta tiet oli onneks puhtaita. Tien pinta näytti kuiteski kovin märältä ja ku ulkona oli sellanen +/-0, niin jänskätti vähän onko serpentiineissä mustaa jäätä. 100km/h nopeusrajoitusalueella köröttelin sitten sellasta 60km/h vauhtia ja tietty mun taakse muodostu jono noista hätähousuista.

Alppien yli kun pääsin käväsin pikasesti Itävallan puolella ja Saksaan tultaessa olikin sitten ne sateet... Lähes koko matkan Etelä-Saksasta Berliiniin sato enemmän tai vähemmän. Mut ku ei o paljoa uria teissä, niin sinne ei onneks pääse syntymään paljoa noita lätäköitäkään, joten pysty aika kivasti posottelemaan. GPS:n mukaan Skeida kulki parhaimmillaan 205 km/h. Keskinopeutta voi autobahn pätkälle arvuutella, mutta ku koko matka 1215km kesti 12,5h, niin aika haipakkaa tuli vedettyä noi autobaanat. Tuo 12,5h sisäls 4 taukoa, Alppien yli köröttelyn, lounaan ja tunnin nököttämisen ruuhkassa jossain keskellä Saksanmaata. Ja vaikka nopeus olikin se lähes 200, niin kyllähän niit Mersui yms tuli aika nopeesti siihen peräluukun taakse, eli lujaa ne kyllä ajeli.

Paluu arkeen on taas mitä on... Onneks ei o nyt ihan heti luvassa mitään monsuuneja. Keli on sellasta 20 paikkailla olevaa puolipilvistä. Eilen tosin oli ihan kiva istuskella pihalla ja ottaa aukkaa. Iltapäivällä yritin sitten tehdä jotain järkevääkin ja nykiä ruohonleikkuria käyntiin, mut eihä se tietenkään lähteny. Pitää vissiin hakea bensaa...

Ja tyypilliseen italialaiseen tapaan mulla on taas yks byrokratiapähkinä purtavana. Autovakuutus on ostettu, mutta ne haluu noin ziljardi erilaista dokkaria multa. Faxi on laulanu kuumana ja saas ny nähä kui täs taas käy. Kovasti alkaa muistuttaa Telecomsysteemiä tääkin taas. No - jos carabineeri pysäyttää, niin sitten pitää vaan näytellä etten tajuu sanaakaan Italiaa (mikä on vieläkin aika lähellä totuutta) ja lykätä niille papiirit käteen ja levitellä omia handuja ja kohautella olkapäitä.

Huono homma täs paikallises autos tosiaan on, että nyt pitää vissii ihan oikeasti varoa noita ylinopeuskameroita. Suomirekkareilla ei ollu paljoa huolta noista...