Mikrotukihenkilön paluu :-)

Mun on kyl pakko... Rustailen nyt tätä faijan koneelta, pienoisessa pierussa kiitos kylmien Karhujen ja kolemen tähen monopoolin. Ja kyse Monopooli ei ole siis se peli, teille junioreille.

Tietty kun pääsen kotiin, niin pääsen säätämään - öh - tietokonetta. Eli onko siinä viiruksia jne. Eli edelleen tulee mieleen se kaikkein tärkein - olis pitäny ostaa vanhemmille Mäkki. Jotain himmeetä oli kuulemma jossain Flash-player ohjelmistossa. Mutta... Oli paljon muutakin päivättämisen tarvetta, eli ihan ok, eli hyvä, eli ihan paikallaan, eli ihan suht ajallaan meikäläinen taas tulee korjaamaan tätä omaa kokoamaansa tekelettä.

Muuten: Pukki Italiasta oli ollu vähän liian optimistinen ja niinpä jotkut Italialasta ostetut kledjut oli "vähän" liian nafteja. No... Mun vaimolle ostamat juttuja meni oikein hyvin vähän pidemmälle muksulle. Jep... Ota siinä sitten selvää noista naisten kooista. Koista? Ko´ista? Kokoista? Oikeasta koosta?

Ny tämä setä lähti...

Ploki lepää tässä sitten varmaan 3 viikkoa. Mun on nyt aika häippästä maksamaan vuokraa ja hakemaan viimoisia lahjuksia täältä Italiasta.

Kuulumisiin - Ja jos ei törmätä fyysisesti tai puhelinlangallisesti - Hyvää Joulua ja erinomaista uutta vuotta!

Poks.

Näin se pitää mennä...

Tultiin just lounaalta. Kyseessä oli Unitin joululounas. Termi "ihan kiva" sopii taas tähän ku nenä päähän. Lounas oli jossain tutkimuskeskuksen ulkopuolella, ja meitä oli Bogdanin autossa 4kpl... Eksyttiin, kun kuski ei uskonu mun karttanavigointitaitoja, vaan päätti luottaa Fiattinsa GPSään. Tosin meikäläinenkin oli hieman epävarma sijainnista, varsinkin kun mun hieno iPhone ei suostunu lataamaan karttamateriaalia ilman reboottia. Eli saavuttiin lounaalle n. 30min myöhässä. Luonnollisesti oltiin viimeset, mutta ei kuitenkaan missattu mitään alkuruokia tms.

Mesta oli jossain peltojen keskellä, vanhan hevostallin tms yläkerrassa. Oikeen viehättävä paikka, ja ruoka oli taas "ihan kivaa". Parastahan tässä tietenki oli, että ite ei joutunu ajaa, joten viiniä tuli nautittua 3-4 lasillista. Nyt on sitten pieni päiväkänni päällä ja kohta laskuhumala. Laskiksessa pitäs sitten lähtee pelaa salibändii... Viini oli luonnollisesti talon omaa etiketteineen kaikkineen. Maussa ei ollu mitään valittamista.

Siellä maaseudun keskellä se ravinteli käsitti myös hevosaitauksia, kanoja, lampaita, strutsin ja hauvan. Hepat oli tullu ihan parkkipaikan viereen, ja ajattelin käydä nappaamassa kuvan niistä. Menin sen isoimman hepan eteen, ja se alko kakkimaan saman tien ku siihen ilmestyin - joo, kiva nähä suakin! Eikä se antanu mun silittää itteensä, jatko vaan kakkimista (paska jätkä). Paikan saksanpaimenkoira sentään anto mun vähän rapsuttaa sitä. Strutsia en yrittäny paijailla.

Takaisin tullessa oli taas huikeet näkymät alpeille, kun aurinko taas paistaa pitkästä aikaa. Piti siinä sitten pysähtyä ja ottaa parit kuvat. Mulla tosin oli vaan iPhone mukana, ja sen kamera on valitettavasti aika kökkö. Lataan kuvat jahka ehdin tahi kykenen.

Lounas kesti n. 4h. Nyt pitäs kekata miten hitossa mä pysyn edes puolitajuissani seuraavat tunnit. Pikkasen väsyttää...

Telecom saaga - part III

Ei se sitten ollutkaan niinku eilen puhelimessa aamupäivällä selitettiin. Iltapäivällä sitten tuli soitto asiakaspalvelusta... Ei puhunu englantia. Mä en tajuu: Eiks ne voi laittaa johonkin niiden aateekoo-järjestelmissä tietoa, että olisi suotavaa osata puhua toista vierasta kieltä mun kanssa. No - kääntyminen paikallisen kolleegan puoleen tuotti taas tulosta.

Ei se setä pystynytkään tekemään mitään, kun ulkona sato. Eli nyt sovitiin sitten seuraava asennusyrityskäynti, joka sit tapahtuu 7.1. Jep jep. Himaan tultaessa postilaatikossa olikin sitten odottamassa kirjekuori Telecomilta, jossa sanottiin että mun uus numero ja linja on nyt sitten aktivoitu. Aijaa - on vai?

Illalla sitten käytiin poikain kanssa hieman jouluostoksilla, bissellä ja keilaamassa. Ei menny toi keilojen kaataminen oikein putkeen. Lähinnä meni ränniin...

Enää 3 päivää duunia ja sit Suomeen! Ja kuten ennenkin - sama vanha Soneran numero sitten käytössä kun olen Suomessa. Kotomaasta lähden vasta 6.1. veke, joten olis kiva nähä tuttuja naamoja tos joulun pyhinä.

Telekomiikkaa ja kuvia

Jatketaans Telecom saagaa tässä taas. Eilen kävi sitten asentaja kyläilemässä. Tietenkään se ei puhunu englantia, mutta mä kyllä ymmärsin oikein hienosti, että se oli tullu konffaamaan uutta linjaa mulle. Siinä se sitten blaa blaa selitteli jotain ja sanoi fuori piave blaa blaa. Eli sen piti mennä ulos johonkin. Asia pihvi. Kaveri singahti ulos. Sen jälkeen koitin löytää sanakirjasta mitä toi piave tarkoittaa. No... Ei mitään. Kelailin siinä sitten, että mihin hittoon se oikein oli menny, ja pitääkö mun venttailla sitä takaisin (kotimaassa asentaja tekee vielä jotain magiaa talossa, ainakin muistaakseni). No... En kekannu mikä se piave oikein olis ollu ja odottelin tunnin, mutta koska jamppaa ei takas kuulunu, päätin häippästä.

Sitten italialaisen kolleegan kanssa jutellessa kysyin tota piavea, ja se sano että se joko joki tahi katu. Sillon mulle välähti että mähän oli viime perjantaina nykimässä sitä hiton rengasta Via Piaven kohdalla. No... Selkis sekin asia sitten.

Mutkiako matkassa? Just ku kaveri oli käyny asentelemassa lähetti Telecom mulle viestin, että pitäs ASAP soittaa ja sopia toinen asennuskäynti. Hä? Mikä ihmeen toinen asennuskäynti? Alessio oli sitten taas ystävällinen ja soitti mun puolesta Telecomille ja tiedusteli asiaa. Tietäväinen asiakaspalvelija osasi kertoa, että ei tuosta tarvitte kantaa huolta, kuuluu asiaan sellaiseksi muistutukseksi. Jahas, vainii...

Saman päivän aikana Telecom lähetti mulle vielä oikein ystävällisesti mailia, oikein kaksin kappalein. Toisessa todettiin että mun puhelinlinjapyyntö on peruutettu, ja samoin ADSL-pyyntö. Siis mit.. vit..???

Ei voi muuta sanoa, kun että tää touhu on aikamoista pelleilyä.

Sitten vähän kevyempää keskellä päivää. Otetaan vähän noita kuvia tähän blogiin, joita en o ehtiny uploadailla. Ekaks tuosta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotosta Milanossa. Suttunen iPhonella otettu kuva itse hotellin aulasta.

***** + hotelli... "Ihan kiva"

Sitten jotain kuvia tuolta Cerviniasta. Hyvin kyllä näkee että siellä oli lunta suhteellisen hyvin. Ei tarvinnu pelätä että rinteet olis huonossa kunnossa.

Kuva hotellin edestä. Vähän niinkun jostain satukirjasta...


Kuu möllötti aika mageesti, joten yritin ottaa siitä kuvaa... Vähän tärähti.

Itse rinteiltä ei paljoa kuvia saanu. Matterhornista yritin nappailla kuvia, mutta aina kun sain kameran esiin laukusta, oli pilvet menny jo osaks sen eteen. Mutta tällasta siellä oli:

Pää tallella, ja jalat väsy

Viikonloppu meni sitten mukavissa ja ei niin mukavissa merkeissä. Cervinia oli kuin satukirjasta, eli todella nätin näköinen paikka. Lunta oli aivan tolkuttomasti.

Matka kesti n.3h, jonka aikana noustiin sitten sinne n. 2000m korkeuteen, jossa Cervinia on. Majoittuminen aika mukavaan hotelliin perjantaina ja sitten illallinen. Ja voe ku oli hyvvee... Eli matkaan kuului safkat, ja ne oli kyllä todella makoisat. Menun hinta olis ollu normaalisti 45e, ilman viinejä. Nytkin tietenkin viinit oli erikseen.

Lauantaina sitten noustiin ylös hissillä ja "hiukan" jänskatti, kun näkyvyys oli lähes 0. Eli lauantaina aamu hiihdettiin pilvessä, ja pahimmillaan näkyvyys oli sellasta, että ei nähny kunnolla rinteiden reunaa merkkaavia merkkitolppia, saatikka sitten hiihtokaveria, joka oli n. 15m päässä. Rinteiden muotojen, kumpareiden ja kuoppien hahmottaminen oli aivan mahdotonta. Parin laskun jälkeen oli pakko todeta, että turvallisempaa mennä vähäks aikaa rinneravinteliin odottamaan. Ja kappas kuinka se sää sitten selkenikään 1 bissen jälkeen. Puolilta päivin sitten lähdettiin metsästämään selkeitä alueita, sillä pilvet liikku todella nopeesti ylösalas. Välillä hissillä mentäessä ylöspäin rinne oli selkee, ja jopa aurinkokin vähän pilkahteli, mutta alas tullessa oltiinkin sitten pilvessä taas.

Illalla sitten oli vähän after skitä, mutta ei tosiaankaan mitenkään ihmeellisesti. Reissu meni siis näiltä osin aika rauhallisissa merkeissä.

Sunnutaina näkyvyys oli parempi, mutta ongelmaks muodostu lumisade ja kova tuuli. Välillä alas tultaessa oli tolkuton vastatuuli ja lunta sato päin pläsiä tonnikaupalla. Oli siinä skandinaavilla naurussa pitelemistä... Ja tietenkin jotkut italiaanot hiihteli siellä n. 6 asteen pakkasessa jne ilman pipoa. Huh... Ite kokeilin sunnuntaina Atomicin SL10 suksia, ja tuli heti todettua että omat sukset on ihan väärät. Ne Atomicit toimi ku ajatus, ja pysty laskee paljon kovempaa ku omilla suksilla, varsinkin tollasessa huonossa säässä. Hyvää sunnuntaissa oli se, että rinteet oli lähes kokoajan "koskemattomat" kun sitä snögöö tuli ihan jatkuvasti.

Ja salibändistä... Kyllä!!! Suomi on maailmanmestari! Jiihaa. Pääsee tänään kuittailee ruottalaisille pelikavereille. Hauskaa noissa kisoissa oli, että myös Italia oli mukana, ja se tarkoittaa sitä, että mä oon pelannu joitakin noita kavereita vastaan, sillä Italian "Serie-A":n paras jengi "Bolzano" koostuu lähes kokonaan maajoukkuepelaajista, ja oli meidänkin jengissä yks maajoukkuepelaaja tossa alkukaudesta. Varsin veikeetä. Tosin Italian menestys noissa kisoissa puhuu kyllä puolestaan... Hiukan tarttis parantaa, että pääsis edes lähelle samaa tasoa ku 4 parasta.

Mikään ei herätä aamulla niinkuin flätti

Flätti, eli puhjennu rengas. Tyhjä rengas. Rikkinäinen rengas. Rengas paskana. Fillari päreinä.

Aamulla töihin lähtiessäni ihmettelin "ku ei oikein kulje" peruuttaessani pois autokatoksesta. Asfaltille ku pääsin alko lerputtaa ja ratti oli vinossa. Tajusin, että rengas on paskana. Ei ku tien sivuun ja hihat kainaloon ja hommiin. Kun sain etupään ylös, totesin että fillari ei liikahdakaan. Ei liikkunu vaikka hakkasin sitä rengasraudalla, potkin, revin ja tein ties mitä. Alko tulee vähä hätä käteen. Toimistolle piti päästä kurssille ja klo 15.00 lähtee dösä alpeille. Rengas ei vaan lähteny irti. Soittoja sinne sun tänne ja kohta Alessio ja Bogdan oli matkalla, ja parin hinausfirman numeron kanssa. Päätin vielä kokeilla kikkakolmosta:

Pultit takas, mutta ei ihan kiinni. Auto alas ja ajoa jokunen metri. Auto taas ylös, pultit veks ja taas nykimään. Ei... Ei lähteny. Sitten rengasrauta aluvanteen sisään ja vääntämään. Ja se lähti!!! Olo oli lievästi sanottuna helevetin mahtava. 90min hikoilun jälkeen se vihdoinkin lähti irti. Ja 5min sen jälkeen Alessio ja Bogdan saapu paikalle :-)

Fillari pamahti eilen Cadrezzatessa johonkin kuoppaan tiessä, joka oli syntyny viimeaikaisten sateiden yms jälkeen. Yön aikana se oli sitten tyhjentyny.

Mikään ei kyllä tosiaan saa energiaa virtaamaan aamulla kun puhjennu rengas! Suosittelen jos on aamulla kovin väsy.

Sitten tosta skimbareissusta... Sääennusteiden ja huhujen mukaan viikonloppuna on tulossa tuolla vuorilla n. metrin verran uutta lunta, n. parin kolmen tunnin aikana. Tulee ihan saletisti mielenkiintoinen reissu. Saa nähä miten sieltä pääsee poijes, jos snögöö todella noin pal tulee.