From the land of living dead

Flu is not a nice thing. I have to remember not to clean the house with a full draft on with both doors open and only wearing shorts+T-shirt. But the meds are brilliant - just one pill and your nose dries up in just a few minutes.

Although still feeling like a living dead I've had so much to do that my head is spinning. Seems that I'll be travelling quite a lot as well. Some familiar places, some more exotic. Hopefully I can "drop by" in Milan Malpensa on those trips. Still waiting if I can arrange myself to Asia somewhere... That would be nice.

And naturally I've managed already piss off some people - hopefully not too bad. It just sort of happened, and just after I pushed the "send" button I realized that the text might come back to me and bite my a$$ off. We'll see.

Otherwise, it's like living in Ispra/Biandronno. It's cloudy, rains all the time and somewhat chilly.

I've started to realize that 3 years in Italy has changed me (ok I did realize it before). But the more relaxed attitude and not stressing out too much has proven beneficial. You don't fret too much if a plan goes south, or that you didn't have time to do that other thing.

Also great thing. The company floorball practice is about 200-300 meters from my place. When I get this flu out of the way... (yeah sure says Marko)

Long time no näky

The adventures of the Aneto Detective 2nd grade, MID continues.

So - I've returned to the country where I was born. It's been now 5 full days that I've enjoyed one of the best countries in the world - at least according to PISA studies, Newsweek, corruption studies, information security awareness etc etc. No doubt, this country of mine is great in many aspects.

But... Having lived outside a few years led the Aneto Detective to deduce that the people in this far far away dreamlike nation are the weird ones walking the globe, and the rest of the world will twist and turn on the more or less same principles. My best friend in Italy, Bogdan, showed me that. Without his intelligence I've never truly realized how out-of-the-world we Finns are. We'd really be at home in Venus or some other place not on this planet.

This blog now continues after a few years silent treatment. Now that I've gathered some experiences outside of Finland, and lived a little in another environment I hope I can convey some stuff about my country that strikes me weird now. That used to be like a norm.

One thing that I will comment often will be the food. It has become very important to me. Not the quantity, but the quality and taste. I've tasted some amazing stuff in Italy. Not just the local stuffs, but one thing that I will always measure food against is Colleens food. I do not think that I will eat food as good has her food in a while (or I have to pay dearly for it, like Michelin *** dearly). And I'm truly sorry to say but I have to actually agree with Mr Silvio Berlusconi. We don't know shit about cooking compared to the Italians. Just go to Parma and taste the ham.

How was my first week? Exhausting. I came to the port of Helsinki (Vuosaari) at 6.50am on Monday. After which I did the customs stuff for my car and went to work. No rest for the wicked. Immediately when I stepped on the ground I developed a extremely persistent cold. My nose turned to a hose that could've distinguished fires. So I sneezed my way through the first week in the new office. And guess what? Even if my head was filled with snot almost everyday and I felt that my brain cells were swimming in glue, I loved it. Only time when I was check FB statuses were actually when I had to go the toilet... This makes a bad dent to my Angry Birds play routine. But the point is that I had so many things to do and so much new things to learn, but at the same time I realized that the stuff I learned years ago were not obsolete...

Today I've been mostly eating steak.

Autokuvei - jos joku haluais vaikka ostaa

RIP isi

Elämä alkaa ja loppuu
Sen aikana muita alkaa
Alut lupaavat toivoa
Toivo tuo mukanaan kokemuksia
Loput lupaavat muistoja
Muistojen kautta me emme unohda
Alkujen kautta emme koskaan lopu
Vaan ihmettelemme ja nauramme
Ihminen joka oli luonamme
Oli ainutlaatuinen ja paras mitä olla voi
Saimme musiikkia korvillemme ja DNA:llemme
Opimme elämän perusasiat ja
Opimme että emme ole tulleet lijalta ilman virheitä
Vaikka kuinka opimme
Emme voi olla olematta lapsia
Olemme aina lapsia, jotka oppivat
Keräävät muistoja, muistavat, rakastavat
Kaipaavat... Kovasti... Sinua... ISI.

Maailman parhaalle isille!!!

Matoja

Nice housepets we have. Any idea what these are? They appear from somewhere, crawl the walls to the ceiling, travel some (apparently towards heat and / or light) and they can descend from the ceiling using something similar that the spiders use. The stuff comes from their ass... And they prefer the kitchen. They are approximately 2cm long. We haven't seen them in other rooms (yet).

On aika väsyä

Ok. Myönnettäköön, ei olla paljoa kirjoiteltu. Sori, jos tätä enää edes lukeekaan.

Mitä ny si on tapahtunu: Eli eka tietty kaikkein tärkein (kenelle, se jää lukijalle tulkittavaksi). Saatiin Skeida myytyä mun viimeisenä päivänä Suomessa. Ja ku sellanen rahasumma jäi "taskuihin", niin olihan se pakko käyttää. Nyt on siis "uusi" auto täällä perheellä, jonka ostin paikallisesta liikkeestä. "Paikallinen" tarkoittaa nyt 150km etäisyyttä. Nyt vaan täytyy toivoa, että huoltokirja yms yms pitää paikkansa, sillä käytetty auto voi olla täällä joko romurautansa arvosta tai sitten ihan ehtaa kamaa.

Ja auton saannin jälkeen tulikin sitten melkeen heti muuttokuorma, ja sen jälkeen systerin perhe täällä käymään. Ehkä edellisestä postista jäi uupumaan se seikka että muuttofirma oli pakannu vessapapereiden lisäks myös puhelinluettelot mukaan. Ja kaiken lisäks sekä että, eli Eniron ja Fonectan. Hieno homma, jos tarvittas kotimaista putkimiestä.

Siskon reissulla mentiin sitten vissiin aikuisten ja lasten ehdoilla. Heti ku aikuiset vaan kykeni, niin roudattiin muksut veden äärelle ja toivottiin parasta. Valitettavasti 3pv reissu ei antanu paljoa mahiksia nähdä, mutta Milanoon ehdittiin tsekkaamaan joitain juttuja. Onneks oli 2 autoa, että saatiin koko konkkaronkka liikkeelle. Tosin se mun "sportti"perheauto, jonka mä ostin Taitsulle ei osoittautunu kauheen hyväks ajettavaks alle 140km/h.

Luulent kuitenkin että Aittoloiden perhe viihty aika kivasti, varsinkin muksujen osalta, sillä omat muksut valitti heti Joonan ja Alexin lähdettyä, et "Ei oo tekemistä" ja nyhjäs sisällä koko päivän. Mähän tietysti otin ilon irti koko rauhallisesta ulkopäivästä ja poltin auringossa ties mitä paikkoja.

Kaikenkaikkiaan voi sanoa, että tää tönö on valmis vieraille. Eli tilat löytyy, vaiks Sisko ja sen perhe joutukin olee tietylaisen muuttokaaoksen keskellä. Omat tilat on vieraille kun "isäntäperhe" nukkuu yläkerrassa, ja alakerrassa voi duunata vaiks mitä. Tai ehkä se johtu vaan siitä, että "isäntäkerros" oli sen verta soosissa ettei kuullu mitään...

"Vaffanculo" - kun mä otin renkaita vastaan eri ärsyyntyneiltä kuriireilta maananatina ihan kauhees kankkuses

Päivityksiä

On ollut aika kiiruista aikaa viime päivät. Kun saatiin Skeida myytyä viimeisenä päivänä kun Suomessa olin, niin aivan tajuton autokuume on poltellut. Viime perjantaina siihen löytyi sitten lääke ja huomenna / ylihuomenna käyn hakemassa kotiin vähän ajetun uuden auton.

Juhannus meni meillä aika haipakkaa. Juhannusaattona ei oikeastaan tehty mitään, ei edes oikein tullu mulle mieleen että on aattoilta. Taitsu se kuitenkin vähän valitteli ettei tehty mitään. Juhannuspäivä sitten olikin eri juttu. Päivällä mentiin järven rannalle suomalaisten järkkäämään grilli+biitsi hommeliin. Siellä syötiin lounas ja mä kävin Jennin kanssa uimassa. Jasmin ei halunnu tulla pulikoimaan. Illalla oli sitten ruåttalaisten järkkäämä Jussijuhla erään saksalaisen kämpillä. n. 100 juhlijaa koko illan aikana osallistui tähän. Bileet sisäls paljon pahaa ruåttalaista kaljaa, akvaviittia (en juonu) tai brännviinaa (en juonu). Lisäks Ikea lihapullia ja pottuja ja silliä näkkileivän kanssa. Muksut diggas lihapullista. Ne bileet ei kuitenkaan kauaa kestäny, sillä se ympäristö ei ihan 9-vuotiaille soveltunu varsinkin kun muita muksuja ei juurikaan ollu. Lähdettiin siis aikasin pois ja Taitsu sai kokeilla ekaa kertaa sen uutta autoa (voi Tojotaparan kytkintä).

Viikko oli sitten säätämistä ja kääntämistä. Ei paljoa ole vieläkään tullu tolkkua tähän kaaokseen, joka talossa vallitsee. Suurin ongelma on kaappien puute. Ei ole mitään mihin laittaa vaatteita. Ja sit mul meni koko viikko yrittää ettiä meille uutta autoa. Mukaan sattu ainakin pari huijausyritystä, jossa mun olis pitäny maksaa jollekin "Shipping Companylle" 10-30% etukäteismaksu, jotta ne olis voinu shipata Espanjassa sijaitsevan auton mulle ostettavaks. Jänniä salapoliisijuttuja tehtiin siinäkin ja lopulta ilmoitin F-Securelle tosta, ja ehkä se domain mikä hostaa tota shipping companya on jo alhaalla.

Perjantaina sitten löyty 58tkm ajettu Audi, johon mä päädyin. Melkein pääsin käsiks BMW530d autoon, mutta se ehti mennä nenän edestä. Kummatkin siis käytettyjä. Nyt on tietty pelko vähän pepussa, että mitenköhän tässä ny oikein käyp, mutta Audi on tulossa liikkeestä ja takuu mekaanisille osille on 12kk.

Tää viikonloppu oli taas aika kuuma, siinä 30 asteen tienoilla mentiin. Eilen palo massu ja tissit. Tänään sitten laitetiin tytöille uima-allas pystyyn. Saatiin se täytettyä hanavedellä (kylmällä), niin eiköhän ne ollu jo 2h päästä siellä pulikoimassa. 10min jälkeen alko kuuluu valitusta että on kylmä. Ihme...